Oli taas ähkimistä otsikon kanssa, mutta päätin, että yksinkertaisuus kaunistaa. Totta se on; ollaan siinä vaiheessa, kun vuoristorata alkaa hiljalleen olla kiivennyt mäen huipulle rattaat raksuttaen, ja valmistaudutaan vauhdilla alas jyräämiseen. Sitä ei ehkä vielä huomaa: näyttää talviselta, tuntuu talviselta ja on talvista. Mutta oikeastaan meillä alkaa jokseenkin olla koulu jo takanapäin. Kohtahan sitä tässä valmistutaan... Ei uskoisi, että kohta muutetaan pois täältä mäeltä, jolla ollaan miltei kolme vuotta asuttu!
Viimeaikoina olen oikeastaan lähinnä takonut. Kengitin tässä jokin aikaa sitten sellaisen Inkeri-poninkin, mutta nyt olen antautunut kuuman raudan lumoihin. Jotain ikiaikaisen hienoa siinä on, ei siitä mihinkään pääse. Tänään ja eilen opettelin vielä sitä kaasuahjonkin käyttöä (nestekaasupullon vaihtoa ja yleistä säätämistä), kun ennen olen vain keskittynyt siihen paukutteluun, korkeintaan herätellyt hiiliahjoa henkiin. Ja lauantaina oli Avoimet ovet. Kävijöitä oli tuntuvasti, ja hehkuva rauta keräsi silmäpareja vyötärönkorkuisista vanhempaankin kansaan. Tajusin, että tässäpä oli juuri kahdeksas Avoimien ovien päivä, jolloin olin Ypäjällä.. Mutta kiitoksia kaikille, oli mukavaa :)
Ai mitäkö taon? Tietenkin hevosenkenkiä. ..Ja kun silmä välttää, vääntelen ja askartelen desing-taidetta (/romurautaa). Työn alla on erilaisia elukanpäänaulakoita, joista hirvi alkaa olla melkoisen valmis ja lohikäärme vielä toistaiseksi tunnistamattoman näköistä rautasykkyrää.
Lupaan kyllä, että kuvia saadaan! Toistaiseksi keskityn lähinnä tekemään.
Opinnäytetyö on vähän vaiheessa. Sellaisessa vaiheessa, etten edelleenkään tiedä edes että mistä tehdä... :'D meidän koko kengitysryhmä (miinus minä) teki yhdessä videon, jossa testasivat erilaisia kenkiä yhdelle hevoselle, kuvasivat liikkeet videolle, ja hakivat optimikenkiä ja vuolua mm ammattikengittäjien neuvojen mukaan.
Käsiin alkaa olla muotoutunut jo työtodistusta. On jälkeä niin raspista kuin kuuman raudan paijailustakin.
Aivan, ammattitutkintolaiset eli ne varsinaiset kengityssepäthän on nyt tämän viikon meidän kanssa samalla pajalla, ja tänään kuulin sellaisen tulkinnan olemuksestani sieltä suunnalta, kuin että "oletpas siinä kuvauksellisen näköisesti -ja toi rälläkkä kruunaa kokonaisuuden", kun istuskelin alasimella odottamassa sopivaa hetkeä hyökätä rautani kimppuun. kuvaa ei valitettavasti ole, eikä vieläkään sitä kengittäjälikkojen tyttökalenteria.. sori.
Sanoma tämä; päivät pitenee, raudat lyhenee! olen tien päällä ennen kuin huomaattekaan!
Nyt likkojen kanssa pikkulauantain merkeissä.. niin, ette ikinä arvaa mihin. Ettei vaan Vanhaan mestariin (Puominakin tunnettu).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti