torstaina, helmikuuta 28, 2013

Suden tunti on mun SUPERTUNTI

Hyvää suden tuntia! Aamukolmen ja -neljän välillä kuulemma syntyy ja kuolee eniten tyyppejä vuorokauden kaikista tunneista. Jotain muistan lukeneeni sellaistakin että "normaalia" unirytmiä noudattavan elimistö on kolmen ja neljän välillä hiljaisimmillaan, syvimmässä unessa, aallonpohjassa josta matka alkaa jälleen uuteen päivään. Tai josta se sitten hiipuu pois.
(Miten mulla on myös semmonen häijy fiilis, että taidan selittää samaa noin seitsemättätoista kertaa tässä blogissa -haluutteko kuulla huumesodasta ja homoliitoistakin nyt kun vauhtiin pääsen? Entä turkistarhoista? :D)

Tuntuu myös olevan luovimpia hetkiä. Alitajuntaisimpia. Ehkä se on se, että harvemmin pääsee unirytmi villiintymään tähän pisteeseen...


Kauppa onkin sit muuten hieno keksintö! Tänään aiemmin omistin kourallisen kolikoita ja nyt sitten kassillisen hedelmiä kun kävin ne kassan kautta vaihtamassa. Miten kätevää! Appelsiinien mausta ja hinnasta voi päätellä että jossain päin meiän planeettaa on vähän toiset säät. Miten hölmöä on sekin, että kaupasta poimin eläviä yksilöitä pusseihin ja sen muutaman sadan metrin aikana, kun niitä kotiluolalle raahaan, kaikki hedelmät on vetäneet kavereitaan turpaan, kun ne ensin niin ehjinä ja kauniina on selviytyneet rypäle ties miten pitkistä ja millaisista matkoista!

Tässä viimeyön dyykkaussaalis. Juustoja!




Silkkaa hölmöyttä dyykkasin ruokakermankin - ja jäin siitä henkiin! Se oli hyvää.


Valmiista koruvahoista tässä näytillä parhaimmistoa:



Laitan sitten parempia kuvia jahka nuo on metallisiksi saatu, punavahaa on niin vaikea kuvata mitenkään ilmeikkäästi, toi väri syö kaikki muodot mennessään.




Työpiste poikii teekuppeja eikä irkkikään ole kaukana.

maanantaina, helmikuuta 25, 2013

Lomapöhö etenee





En osaa lomailla, haluan tekemään jotakin, muuttamaan ja luomaan ja säätämään ja nyhertämään \o/

perjantaina, helmikuuta 22, 2013

Lomapöhöisiä vahaväännelmiä

Öitä kaikille! Olen antanut vuorokausirytmin villiintyä ja oikeestaan vähemmän muutenkaan olen minkäänlaisessa ruodussa. Tämmöstä se on olla artesaaniopiskelija (tuleva mukataiteilija).

Nää loma-ajat on yhä jotain, mitä en suuresti fanita. Nyt kuitenkin oon varustautunu tyhjyyttä vastaan bussikortilla (rallia tampereelle ja takas! Yeah!) ja valuvahalla. Oon noita korumalleja nyherrellyt.




Oon tässä jonkun aikaa elänyt aika dyykkailupainotteisesti, mutta tänään (teknisesti ottaen eilen, koska keskiyö) kävin pitkästä aikaa sit ihan ostamassa ruokaa (kiitos ruokarahoista! ja kaikille koruntilaajille!) ja oli kyllä euforista. Roskisdieetti on tehny höpöä; ette voi uskoa miten paljon mun on ruvennu tekemään mieli tuoreita ja terveellisiä asioita! Suosittelen kaikille! Ryntäsin eineslihojen ja liivatekarkkien ohi suoraan hedelmähyllylle. Kalaakin hankin ja semmosta mehuksi kutsuttua turhuutta (maksaa nyt jostain, mikä ei vie nälkää, höhöhö).





sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013

Kuvia pitkästä aikaa

Moikka moi ihmiset ja ihmisolion kaltaisuudet! Olen viettäny pitkän aikajakson vailla kuvausmahdollisuutta ja sen myötä blogikin pääs vähän hengähtämään kasaan. Nyt kuitenkin sain uusia kuvia uusista töistä, laitan tähän teidänkin silmillenne nähtäväksi.



Ensinnä kuva koirasta, joka mulla oli kuukauden verran hoidossa sen omistajan kaaduttua jäällä ja murrettua jalkansa. Vauhdikas tapaus toi Dodo, aika melkonen piristysruiske kyllä tähän yksin elävän arkimaailmaan.


Valoin kalan. Tää oli mun "okei, opettelen nyt arvostamaan alumiiniakin" -työ, eikä kyllä ajanut asiaansa. Onnistuin rikkomaan tuon heti kun muotista otin, ja hitsaushommiksi meni. Eikä alumiinia oikeasti voi kiroilematta kasaan kursia, mie en ainakaan osaa. Äristen ja muristen sain aikaiseksi lentävän tuikkutelineen, ja otin sitten siitä tälläisen huonon kuvan. Tämä kala kävi jollain messuillakin Seinäjoella edustamassa osaltaan meidän koulua.


Tässä sitä mentaliteettia! Plasmaleikkuri on ihan hauska vehjes, varmaan mun lemppareita noista tällä hetkellä. Tein itse ja säästin! Pellin keskelle leikattu olento on Snaippo. Tässä toinen vastaava tarunhohtoinen eläin:


Snail + hippo eli etanan ja virtahevon iloinen yhdistelmä. Tässä kyseinen vaarallinen petoeläin on toteutettu valetun messingin muodossa.



Ja tuossa Snaippo ja ilves. Ilves on pronssista valettu, aiempaa tuotantoa.

Nyt meillä onkin sitten alipainevalukurssi (ja moni muu) meneillään, eli päästään tekemään koruja. Tällä kurssilla voidaan valaa pronssin, messingin ja alumiinin lisäksi myös hopeaa, sinkkiä tai lyijyä. Hopea ja sinkki olisikin täysin uusia tuttavuuksia mulle (vaikka sinkkiä olenkin ylikuumasta messingistä jo poltellut.. Käry on tuttu, mutta sinkkikuume ei vieläkään).

Tässä vielä kuvia tämän kurssin tekeleistä. Perjantaina valettua pronssia siis.


Okei, seassa kummittelee toi aiemmin valettu ilveskin. Mutta muut on uusia. Pöllö ja kameleontti on ihan parhaita tuosta erästä mielestäni. Alareunan vahaperhoset on muutamaa astetta muita jäljessä, ne on vasta matkalla kohti kipsiä, uunia ja metallin kaatoa. Niistä tulee ehkä messinkisiä (mun tän hetken lempimetalli).

Tässä vielä lähikuvaa. Pöllö, kameleontti, erakkorapu ja testisuikero (päästövärejä mä metsästän). Nuo on pieniä, olisi pitänyt laittaa mittasuhdekolikko.. Yläreunan suikero on aika tarkalleen tulitikun mittainen. Multa on jo tilattu muutamia koruja (kaaostähti, panseksuaalisuussymboli, tuollainen kuvassa näkyvä kameleontti), saa tilata lisää, olen superköyhä taideopiskelija:D