Haaveita, haaveita

Ei olisi kiire mihinkään.
Menisin minne nenä näyttäisi.
Kulkisin tietä, tietämättä minne se vie.
Löytäisin, tutustuisin, tutkisin.
Lähtisin.
Polttaisin kalentereita roviolla, kännykkä löytyy sitten Jäämerestä myöskin.
Kesäiset tiet on pitkiä ja kuumia.
Kunhan vaan loikoilisin riippumatossa pakun perällä ja kuuntelisin sateen ropinaa peltikattoon -yksi maailman parhaita ääniä.
Ja korkokengissä rautakauppaan. Kerran kokeiltu ja oli hauskaa! Eivät osanneet ProToolsissa myydä kyllä sopivaa alasinta :/ Vielä hakusessa.

Makaisin rannalla, söisin pehmeää jäätelöä ruutukatolla. Tiedä sitten, kuinka sinne ylös tuutin kanssa vähääkään siististi pääsisi.
Uisin järvissä, joita vastaan tulee, ja istuskelisin laiturin nokassa. Onkisin. Tiedä sitten, jos yksin olen, miten kaikella tällä elämänkokemuksellakaan kykenen seivästämään madon koukkuun...

Pilvistä, aurinkoista ja kuumaa. Ukkosta, autohan on siihen turvallisin paikka. Hikinen paita ja kavion extremenomainen haju. Nuotiomakkaraa ja iskukuumennettu maito.
Teepusseja peltiaskissa, poltettuja CD:itä etupenkillä hujanhajan.

Hölmöjä bloggauksia ja videopostauksia. Ja Yyterin hiekkarannat, siellä on käytävä!

Kesästä tulee kyllä niin mun näkönen. Ja vapaa. Huhtikuun jälkeen löytyy auto, ajokortti, ammatti jolla elää näppärästi kulkemalla ja johon kiertäminen sopiikin paremmin kuin nenä naamaan, tulityökortti ja mitä muuta.. Täysikä. kyllä mulla on hiljalleen oikeastaan kaikkea, mitä tartten.

Parhaat roadtripithän on aina klassisesti niitä missä Etsitään Itseään. Kai se sillä löytyy. Tuskin ainakaan kauemmas menee. Ja ikä ennen kahtakymppiä on sitä ittensä ettimisen kulta-aikaa muutenkin.
Kun ihminen saa, mitä haluaa, se keksii jotain muuta.

Todennäköisesti ensi kesä kuluu iloisesti kirjoittaen. Se tulee jotenkin luonnostaan ja tapahtuu vaan.

Pää pilvissä, jalat maassa? Jokainen lisäminuutti valoa päivän päätteeksi tuikkii minulle horisontin tasosta haaveesi on täällä, päivä päivältä lähempänä, varrohan vain mutta yllätän sinut kuitenkin
Kesässa ennen kuin ehtii huomatakaan, eikös?

P.S. Helmikuuhan on vuoden kylmin kuukausi, tilastollisesti.
Mutta näkisitte, minkä rusketuksen oon käsiini kerännyt! Suomesta poistumatta, solariumissa käymättä.
Welding tan pro -hoidot, kolme kertaa viikossa vain muutaman minuutin jaksoissa. Täsmärajat hanskojen ja hihojen välille -kokeile sinäkin valokaariefektiä! nimim. hitsaus on hauskaa