lauantaina, huhtikuuta 30, 2011

Netti taas!

Nyt minulla on se jälleen. Läppärin laturi ja intterin netti. Eli voin taas ahkerammin päivitellä..:)

Paljon on viime päivinä tapahtunut. Sellaistakin, mistä ei ehkä blogiin laiteta, kun tätä lukee äiti ja sisko ja isä ja kummin kaiman mummitkin... Sanotaan vaikka näin että uusia kokemuksia rikkaampana matka jatkuu ja lippu korkealla kuten aina.

Kytkin yhäkin on rikki. Viime päivinä paahdettuja kuntia on tosiaan aiemmin mainitut Turku ja Loimaa ja siinä välissä kaikenlaisia huoltsikoita tullut tarkastettua. Tänään jopa jokunen tunti sitten täräytin Ypäjän ohi. En jäänyt sinne, vaeltelin Suomenmaata alaspäin Hämeeseen.

Uskomatonta että olen kalenterin mukaan todellakin elänyt tällä elämäntyylillä vasta hieman yli viikon. Tuntuu pidemmältä. Ehkä tosiaan pääsen siihen kesälomaefektiin kiinni. Muistatteko miten pitkiä kesälomat oli lapsena? Kun ei katsottu kelloja tai suunniteltu eteenpäin, välitetty viikonpäivistä. Mentiin vaan kunnes joku huusi syömään.
Ehkei se olekaan iästä kiinni, vaan olosuhteista.

Mato-onki-systeemikin löytyi joltain huoltoasemalta. Tiedä tosiaan sitten kuinka tää tyttö kalastaa osaa -en varmaan ikinä ole sitä itsenäisesti tehnyt- mutta houkutus on niin suuri, että kokeiltavahan se on. (Tuo on muuten mun tämänhetkinen elämänasenne. "Kokeiltavahan se on")

Loppuun vielä sellainen pieni huokaus nimeltään Motonet. Tutuksi tullut, inhokkipaikoistani yksi ehdottomia lemppareita kuitenkin. Hyllyt väärällään kaikkea kivaa ja hauskaa tai sitten vaan oudon näköistä, mutta aina siellä kuluu rahaa niin että kirpaisee, ja yleensä tarvetta käydä tuolla tulee vain jos jotain on mennyt _rikki_.
Mutta ajatellaan positiivisesti. Nyt rötisköisessä toimii valot. Päästiin ensimmäisille yhteisille yökilometreillekin juuri äsken tästä syystä.


Eipä tässä kummempia. Kohta sammahdan totaalisesti. En ole malttanut nukkua tarpeeksi viime aikoina.. :>

perjantaina, huhtikuuta 29, 2011

ns. viikonpäiväpöllö

Ei ole edes itse kehittelemäni termi, tuo otsikossa. Meinaa sitä yleensä kesämökillä iskevää efektiä kun ei enää muista, tiedä eikä välitä siitä onko keskiviikko vai lauantai.
Joten tajusin sen vapun tulonkin kun rupesin kattelemaan vappupalloja Turun kaduilla. Kyllä mä hei Turusta tykkään, eihän se väärin ole? Aina sitä parjataan mutta kiva kesäkaupunkihan tää on.

Olen yöpynyt Loimaan suunnilla. Pitäisi varmaan pyörähtää Forssassa. Ja vapusta en vielä sitten tiedäkään, mutta eiköhän se tule kun on tullakseen ja mene kuten sillä hetkellä tuntuu.

Tiedättekö, alan koukuttua tähän! Alkuun oli vähän notkahduksia sen kanssa, että mitä nyt oikeasti tapahtuu ja kuinka arki lähtee sujumaan. Mutta nyt rupeaa tuntumaan siltä, että kun saan hampaani syvälle tähän vapauteeni, en ehkä ihan hetkeen irti päästäkään...

Kesä-Suomi purr!

torstaina, huhtikuuta 28, 2011

Turusta terveisiä

Olen hengissä! Nettini ei mutta olenkin lainakoneella.
Eli siis olin Jyväskylässä vielä tuossa venesatama -postauksessa, ja sieltä jatkoin suuntaan x tietämättä itsekään minne. Pysähdyin yöksi jonnekin soman roskaiselle levähdysalueelle, jossa satoi ja oli hämmentävää. Puita molemmin puolin tietä ja .. no, tie. Siinä tuli pohdiskeltua kummia.
Viimeisin tienviitta, minkä olin nähnyt oli "Ähtäri 77km". Aamun valjettua rupesi selviämään että olin jossain Petäjävedellä. Mikäs siinä, nätti paikka ja aika uskomattoman kaunis puukirkko.

Päätin sitten nettijohdon poismenon vuoksi lähteä hakemaan uutta, joten otin suunnaksi Lahden.
No enhän mä mihinkään Lahteen päässyt. Tiet rupesi viemään Poriin!
Ja ne vei mua ihan 6-0.

...kunnes missasin yhden Porin käännöksen ja sitten siirryin jollekin levähdysalueelle, joka oli vielä edellistäkin roskaisempi. Huusin ja kiroilin aikani röttelölle (IRL minut tunteville, kyllä, minä tosiaan huusin ja kiroilin).

Joka road trip kaipaa varmaankin tietynlaista ulkopuolista tukea. Millon pettää auto ja tarvitaan korjausta, millon sitä eksyy jonnekin. Tää on nyt vähän vinkkinä tuleville seilaajille, mut huolehtikaahan että teillä on kännykässä vähintään se yks numero johon voitte tarpeen vaatiessa soittaa ja kysyä esim kuka olen ja mitä v*ttua teen tässä.

Noh, sehän oli ilmiselvästi vaan ruokatauon paikka. Hyvä ruoka, tididididdi parempi mieli. Olin siis Ikaalisissa tien E12 varrella. Saatuani päämäärän alkoi taas matkan taittaminenkin sujua. Päämäärätön ajo on kivaa, mutta tottumattomana siinä välillä iskee kumma irtaantumisefekti.

Myönnettävä se on, tutut kulmat kutsui. Että Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen kulmilla taas.

Erityisterkkuja;
-Terra! Hommaan huomenna jostakin Motonetistä jonkin.. jonkin mihin kytkeä läppärin. Jutellaan sit, ok? :) Oon nyt vaan tosiaan vallannu jonkin puodin nettikulman...älkää kysykö.
-Hämeenlinnalaiset tutut! Lähden varmaan viikonlopun aikana liikkeelle jälleen, mahtuuko sinne? En osaa tarkaksi sanoa mitään, millon liikun ja kuinka, mutta käymään voisimme tulla jonakin päivänä :)
-Ypäjälle jääneet likat, te toistaiseksi valmistumattomat. Tsemppiä!
-Jotka koristelivat autoni liiduilla :D (luvan kanssa siis). Goatse on onneksi sateen myötä jo miltei näkymättömäksi kulunut, mutta heräsin aamulla parkkipaikalla kun joku luki ääneen auton kyljestä "Noita palaa rikospaikalle" ja lauma ihmisiä nauroi.. :D

P.S. kaikille road tripistä haaveileville, tämä näköjään vaatii hieman asennetta. Mutta kun se on kohdillaan, ei ole yhtään kytkimenlahoamista mistä ei selvittäisi.

tiistaina, huhtikuuta 26, 2011

Venesatamasta väliaikaterveisiä

En jää tähän yöksi, varmaan kohta nostan kytkintä ja lähden. (ton voi laulaa sillä instrumentarium -sinun silmiesi tähden -sävelellä). Tosin mun auto näköjään liikkuu ihan kytkintä nostamatikin :D Sellaisia erityisominaisuuksia hänestä löytynyt.
Tänää aamulla starttasin rötiskön ja totesin et "onks tää ny sitä kytkimen luistattamista".

Oon jossai venesatamassa. Jäinen järvi ja lokkeja, rekkamiehiä joilla päät kääntyy. Tänään ekaa kertaa vastaantuleva volkkaripakukuski moikkas. Oh la laa :D Tosin sillä ei ollu ihan tölkkitölkki, uudempi transportteri.

Tarttis kohta viel liikkua johonkin. Tähän väliin kiitän kaikkia pääsiäisenä juopuneita pakanoita.. :D Kyytirahat pullomaatista. Aika muheet palautuskuitit tuli.

Lisäajatuksia myöhemmin tänään! Paitsi että en lupaa, ku sit jää kuitenkin. Mut näin ois suunnitelma. Oon kuviakin ottanu. Katotaan jos oon huonon yhteyden päässä, en ala latailemaan, mut muuten.

tiistaina, huhtikuuta 19, 2011

Alettiin oleen ihihihi!

Teknisesti ottaen -vuorokausi vaihtui- eilen ajoin Ruttista elämämme ihan ensimmäistä kertaa. Ja emme me tietenkään herkkiä sivutuulelle ole, muttah.. :D No tiellä pysyttiin.
Katsastusasemaa etsiessä eksyin niin perusteellisesti että löysin itseni lentokentältä.. Voi älkää kysykö. Ja jotain pikkuautoja melkein jyrättiin. hehee. No ei mutta sokeat pisteet tuolla tölkillä on aika jännittävät, liekö tottumiskysymys vaan...

on leimattu, on tankattu, jokunen hymy kerätty ja katseita ainakin ;D En tiedä oliko ne enemmänki "voi luoja tuol on tommone hempukka ajamasa" vai "no tuoha pistelee ykssuuntasta iha omaan suuntaansa" vai minkä maailman mulkoiluja tuli.. Ainakin kaikki kanssapakuilijat katteli. Ne oli kaikki miehiä, miks ihmeessä?

Nähtiin myös liftari, mut se oli menossa eri suuntaan ku myö. Joten sinne jäi laukkuineen. Melko aikanen kaveri. Ja ensimmäiset leskenlehdet huoltsikalla!
Ja juu käytiin Rusan Shellillä vetämässä kunniakierros ja huudatin Black and Yellowta. Yks ukko ainaki virneestä päätellen tuntui huomaavan meiät.

Ja nyt tulin juuri ulkoa ja totesin että siellä on vähän sellaiset lämmöttömyydet että sisätiloissa nukkumista arvostaa ihan uudella tavalla... Mutta eiköhän nekin ajat tule kun kiehun helteessä tossa laatikossa ja kaihoten hölmönä luulen kaipaavani talvea. Joo-o. Että näin! Oli kieltämättä melko vinhaa ajella moista purtiloa, aina ku sivutuuli tarras vähääkää enemmä kiinni, tarrasin rattiin ja kirjaimellisesti ottaen ulisin. Ajelin siis Keravalta Ypäjälle.
Hei meidän viiminen viikko Ypäjällä. Sit se olis avaimien palautuksen aika. TODELLA outoa, kun oon asunu tääl kolme vuotta ja nyt kasailin Ikean muuttolaatikoita tuohon olkkarin nurkkaan kummittelemaan...

Eli liikenteessä ollaan! Saa ruveta katteleen josko meitä näkisi :)

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Irtiotto, täältä tullaan!

Kävin herättämässä yleistä pahennusta Keravan postissa. Ihan totta, kävelkää joskus postiin ja aloittakaa näin; "Päivää! Mulla olis sellanen yleisluontonen kysymys, että saako Suomen maassa elää ilman osoitetta?"
Sain semmosen katseen, mihin en olekaan vielä törmännyt, mutta jota tulen varmaan jatkossa sieltätäältä löytämään. Mutta hyviä uutisia, vastaus oli myöntävä vaikkakin nihkeä. Eli postihin vaan, sieltä pitää sitten kahden viikon välein noutaa mitä on saanut, tai muuten lähetetään takaisin sinne mistä tulikin.

Sainkohan alennuksen kakkosluokan kansalaiseksi? Jos sainkin, ei se ainakaan tuntunut yhtään pahalta. Oikeastaan maistuu vapaudelta...
Tätä ennen kävin siis vakuutusyhtiössä (köh köh kuivaa toimistoilmaa ja liian siistiä sisätyötä) ottamassa erään muhean ystävän liikennekäyttöön ja pankissa hakemassa verkkotunnukset kun edelliset kaikessa järjestelmällisyydessäni hukkasin. (mitä sanoinkaan äsken liian siististä sisätyöstä, sanon sen nyt uudelleen).

Kuka ihmeen Paavo Väyrynen? Millä oikeudella se sekotti koko Prisman kun ostoskärrytädit muodosti vallin Ifin eteen :D Tää on näitä vaalijuttuja. Äänestäkää tekin Aku Ankkaa. Ei vaan, ketä vaan kunhan ei Timo "Raiskaus on naisen vika" Soinia tai Päivi "Homot on sairaita" Räsästä.

Hei arvatkaas mitä. Kun avaa kauniin pienen syrämensä maailmalle, ei se niin pahalta paikalta näytä. Jos kulkisitte kärpäsenä mun matkassa, huomaisitte ehkä että hyvällä asenteella tapaa hyviä tyyppejä.. :)

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Joki hiipii laaksoa ylös

Ja päivät valuu kalenterista alas.

Mulla on tällä hetkellä NÄIN iso valmistumisstressi. Toivon tosissaan että valmistun. Täällä Hevosopistolla se onkin sitten ihan oma lukunsa...

No, Ruttiksesta en tiedä sen enempää kuin tekään. (se minut jätti!) Lähetin korjaajalle eilen varovaisen puolilempeäntökkäisevän tekstiviestin, johon tuli ympäripyöreää kuittausta että "työn alla". Hätä senkin kaverin suunnalta on siis olemassa; saadaanko mun uljas ratsuni kuntoon ja leimaan ja käyttöön? En ole ehtinyt vielä edes sitä murehtia, jättääkö mut mahdollisesti tien päälle. Voihan se senkin tehdä.

Verkkokalvoille syöpynyt näky kun ravistelivat Ruttista jossain parin metrin korkeudessa ja karvanopat ne vaan hölskyi ku viimestä päivää...

maanantaina, huhtikuuta 11, 2011

Ammattiosaamisen näytöt

Yeah! Ohi on! Tällä hetkellä läppärillään istuu raatoutunut mutta perustyytyväinen Hulmis, kädet mustat ja naarmuilla (raspin hampaanjäljet nätisti näytillä) kyynerpäihin saakka.

Aamupäivä alkoi niin jännittävissä merkeissä että huh. Keräännyttiin pajalle kymmeneen mennessä pörräämään. Ei sitten muutamiin tunteihin kuulunutkaan kuin työvälineiden kolinoita. Ihmeen hiljaista oli...
No, tehtävänantohan oli tämä; hevonen 1kpl uuteen kenkään ajassa 120min. Vanhat kengät sai jo irroittaa ennen kuin aika alkoi, ja uudet etsiä tilalle muttei muokata. Tosin viisteiden tekeminen uusiin kenkiin oli sallittua, joten aikaa säästääkseni tein ne etukäteen... Eihän siinä voi mikään mennä pieleen, eihän?
Vahvana aloituksena mirklasin silmään metallin murusen, joka onneksi ei aiheuttanut sen suurempaa dramatiikkaa. Ja kyllä, käytän suojalaseja, ja sen lisäksi siinä koneessa ittessäänkin (puhumme nyt penkkihiomakoneesta) on kipinöille läppä mihin ryöpytä. Jostain semmoinen turhan ovela yksilö kuitenkin hilpaisi.

No, yksi kerrallaan veimme heposet juoksutuskäytävälle, ja siellä piti sitten osata ääneen kertoa viisaasti vuolusuunnitelma. Alkuun olin ihan jäässä mutta tulihan se sieltä. Ainiin! Muistin juuri että kylvin yhdet kivat pihdit pajalle.. Pitää käydä noutamassa. (ennen kun joku ne ehtii tuhota)
Alotettiin n 10min väleillä tekemään, ja olin viimeinen joka aloitti. Tein yliaikaa vartin, kun meni hienosäätämiseksi, mutta lopputuloksesta tuli hyvä.

Nyt iltapäivällä piti tehdä valmiista kengästä ja suorasta raudasta / toisesta kengästä rengaskenkä. Tehtävä oli siis oikeasti helppo. Tein sen vähän höseltämällä, mutten ainakaan keksi siinä mitään vikaa olleen... Perustyö, niin ei tule keskityttyä ehkä niin sadalla. Läpi sekin. Se tuskin oli sitä laatua mikä vastaisi todellista tasoa, mutta oli vähän veltohko olo sen aamupäivän pingottamisen ja melkeinsyömisen jälkeen.

Tässä hevonen, jonka tänään näyttötyönä kengitin;
Uno Liisa
Tommoinen ruunikko suomenhevonen, luonteeltaa aika perfect match mulle. Tykkään.

sunnuntaina, huhtikuuta 10, 2011

mieluummin hammaslääkäriin

Katsastuskauhut! Nostivat minun pienen Ruttikseni kattoon ja ravistelivat.
Ei minun mussua tartti ravistella ennen käyttöä :<
No, olen kyllä kuullut ja myös sivusta seurannut monenmoista vanhojen autojen harrastamista... Kirpaiseehan tää maailmaan mukaan hyppääminenkin vähän tällästä raakiletta (ja etenkin tilapäisrahatonta) Syö ne vanhukset pelkän bensan/dieselin lisäksi öljyjä ja nesteitäkin, ja ihan puhtoisia seteleitä myös. Katsastusmies, se millä oli heijastinliivit päällä ja niiden alla maha turvassa. Kolisutteli kaveria ja ilmoitti karkeasti oikean takajousen olevan poikki. Ei siis edes kulunut tai kiusattu, vaan ihan aidosti ja oikeasti katkipoikki. Muutakin vikaa löysivät ja "kyllähän tässä jo ikä alkaa painaa".. (itelläs painaa) Sieltä sitä raporttia tuli. Eivät ehkä ymmärrä hyvän päälle. Sinänsä shokkina, luulin oikeasti sinisilmäisesti että se on läpikulkujuttu saada tölkki leimaan.

Huokaus. Siis oikeasti syvä huokaus; mutta ensi perjantaille taas menee..

Pihalla on tyhjä kohta siinäpäin missä Ruttis on marraskuusta nökötellyt. Tällä hetkellä Ruttis pötköttelee pelottavan lähellä Tattarinsuon romiksia (ei kuitenkaan ihan siellä) ja toivonmukaan saa siellä hellää hoitoa edelliseltä omistajalta...

Ei leimaa! *äh*

lauantaina, huhtikuuta 09, 2011

Noniin..

..emme päässeet katsastuksesta läpi.

Tapahtunutta sitten viime jakson
*käynnistin auton
*rikoin sen
*korjattiin
*maksoin korjauksen ja kirpaisi
*käynnistin auton
*vietiin katsastukseen
*ei mennyt läpi
*jätetty korjaukseen

tapahtuu ensi jaksossa
*auto toivottavasti korjataan
*maksan ja kirpaisee
*katsastuskeen ja toivoakseni läpi
*kiire

torstaina, huhtikuuta 07, 2011

Rohkeasti vaan, katsastusasemalle

vilkku oikeaan.. se näyttää vasemmalle. Voisko paremmin, tää päivä enää alkaakaan?

Toi on Katsastuslaulusta (Turo's Hevi Gee). Kuvailee huomisen tunnelmaa. Ripauksesta kiinni kuulkaa enää, ja sitten minä saan ruutuni liikennekäyttöön ja te jonkinlaisen tunnelmakoostevideon silmien alle.

Tässäpä mainittu biisi korvienne iloksi.

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2011

Kaksi viikkoa ja päivä

Mä oon tien päällä hei sillon, mites te? ;)

Joo, hirvittäähän se vähän. Mutta ei oikeastaan sitä. Tuntuu jopa hyvältä, sellaisena jännänä dynaamisena taustatunteena. Tämä likkahan lähtee siitä, mihin on sidottuna ollut. Koulu, "koti", jne. Aikataulut ja kuviot ja velvotteet.
Voi, tiedänhän minä että sillä on hintansa. Lähtee paljon perusitsestäänselvyyksiä -vaan voi se ihan hyvääkin tehdä. Urautumisesta en pidä. Ymmärränhän sen itsekin, mistä ja miten se pulppuaa, joten menköön vaikka tekiskin minusta irtolaisen.

En ole edes ensimmäinen ihminen näiden kysymyksen kynnyksellä. Mitä on vapaus, voiko sitä saada, ja jos voi, mihin hintaan? Vissiin tarvii käydä henkilökohtaisella tasolla läpi nämä kuitenkin. Ja puhutaan oppimistyyleistä ja reiteistä, suosittelen ns kantapäätä moneen asiaan.

on se silti. Että nyt pitäisi oikeastaan olla ammattiin valmis..? Että nyt pitäisi osata, ja luottaa että osaa..? On ne suuria vastuita.

Maanantaina kengityksen loppunäyttö.

tiistaina, huhtikuuta 05, 2011

Puoli metriä mudasta

Muta on rumaa ja muta on mustaa
mutta mutapa viilentääkin monta tuskaa.
Muta voi vyöryä, muta voi valua,
muttei mutaa kukaan reitilleen silti halua.
Mitä tekisikään lapsi tai sika,
ilman mutaa, kun ei hiekasta tartu lika?
Mudassa voi jopa painia,
ja voi niitäkin naisia,
jotka kirkaisee ja säikähtää,
jos lätäkkö vaikka vain vähän läikähtää.
Jos et mutaa tunne, siihen tutustu,
mutta älä mua syytä jos sukka kastu.


Muta löysi mm. Hulmiksen huhtikuun viidentenä.
Mun rästiintyneet rakkaat tehtäväiseni lähettää rakkaimpia terveisiään teille kaikille!

Mutaa, lukittu portti ja hevoskastanja.


Jospa jatkossa kirjottelen taas vähemmän väsyneenä sitten. Muttakun mudatti.

maanantaina, huhtikuuta 04, 2011

Hyvä kun sataa, lukijat kasvaa paremmin

Sadetanssi! Muistatteko ajan kun kura ei tarkoittanut likaa vaan estottomuutta? Roiskeita vaan roiskimista? Arvatkaa kuka tänään juoksi ja räiski pihalla pelkän ropinan voimasta? Kuunnelkaas sitä joskus. Mikä toisikaan kevään tehokkaammin ja sulattaisi lumet jos ei juurikin vesi...

Lukijoita on tullu kans jostakin, sekin piristää.

Ai että, viimeiset viikot yhteistä asuntolaelämää enää. Outoa, muttei se ajatus ihan päähän asti ole mennyt. Ei monilla muillakaan, samaan tapaan täällä yhä tykätään ja vihataan.

sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2011

Jotain mitä odottaa

On se kummallista. Tämä elämänvaihe lähestyy loppuaan luvattoman nopeasti, ja voisi jotenkin uskoa ettei elämää opiston jälkeen edes ole. No, niinhän minä uskoinkin ja paasasinkin. Että tyhjän päällekö tästä lennellään?
Ei. Uskokaa pois, vaikken minäkään oikein vielä usko, olen onnistunut verkostoitumaan ihmisiin opiston ja opistoa edeltäneen elämäni ulkopuolelle. Hämmentävää, kun kyse on ihmisistä, jotka eivät liity hevosiin tai ole sukua.
Jotain yhteistä on. En tiedä minkä verran siitä paasata blogissa. Rehellisesti sanoen en ole suunnitellut, minne asti laajentaa tätä, raameina nyt on lähinnä road trip ja kengitys.
Mutta kiitoksia kolmelle matkaseuraksi jossain muodossa ilmoittautuneelle ;) Hyvin mielenkiintoisia ihmisiä tiedossa.
Huomaatteko, osaan jo odottaa jotain tiettyä, en pelkästään assosiaatiopohjaisesti haaveita. Tunne on hyvä.

Voi valmistuminen.. Tietäisitte kuinka niitä tehtäviä on tänäänkin tahkottu läpi. Voi päästäkääpä minut kirjaimellisesti tahkon äärelle noita työstämään... Herätin lähinnä pelkkää hilpeyttä kämpillä spontaanilla "jösses minä mikään sihteeri ole" vuodatuksella. Anteeksi sille jonka kuulakärkikynän söin. Mutta nää tästä vielä selätetään.
...amis hämmentyy jos sille annetaan yhtä aikaa näin monta lomaketta.


Piti tulla viel muutamaa tuntii myöhemmin jatkamaan, mut mä tässä juuri tajusin, että kolme ihmissuhdetta, jotka on olleet mulle yhdet kantavimmista, kun vaikka katsotaan vuosi taaksepäin, on nyt kaikki jossain kaukana. Yksi kadonnut kauemmaksi ja linkki on ohuempi kuin ennen, mikä on harmi. Yhteen hain väliä itse, kun tuntui ettei toiminut ja yhden valitettavasti jouduin katkaisemaan kokonaan.
Muutosta ilmassa..

lauantaina, huhtikuuta 02, 2011

Huomenta, lauantaikarkit messissä?

Niin, siis todellakin sähelsin inssiajossa tyylillä. Teknisesti ottaen olin ajamassa ulos citymarketin parkkipaikalta risteykseen, josta tuli kääntyä oikealle. En ollut hakeutunut oikealle kaistalle, vaan hämmentyneenä yritin stressin yli vääntää ulos tietoa "oikea vai vasen". Kysyin vielä ... no, siltä tarkastajalta (jolle olen kuullut lempinimiä, mut ei se niin ilkee oikeesti ollut), että kumpikos suunta se oli. Kauhumusiikki ja rummut pärisi takapenkillä, koko orkesteri istui siellä ja viulistit työstivät itselleen jännetupin tulehdusta, niin tiuhaan ne huitoi.... Ei vaan, sulkuviiva se vain lähestyi. Suunta varmistui ja vaihdoin kaistaa, mutta jotta olisin ehtinyt vaihtaa ajoissa, tein sen vähän turhan hyökkäämällä.
..Kuulemma siellä oli ollut joku säälittävä peltipurtilo.
Ei vaan, mukava autoilija, joka jarrutti ja pelasti nahkani ja .. isin lompakon. Eikös inssissä ole jo vastuussa näistä?

Mutta sähläsinhän minä muutakin, mutta toi oli pahin virhe. Vilkku jäi joskus kaistanvaihdon jälkeen päälle antamaan tahtia pyöriville aivorattaille. Ei voi muuta sanoo ku että olipahan elämän yksi jäätävimmistä puolituntisista! Siinä ei ihan hirveästi maisemia tullut katseltua eikä oltu ihan leposykkeessäkään...

Ainiin! Sekin laskettiin virheeksi, että kun kuljettiin pikkusöpöjä miniteitä, jossa toki tasa-arvoisia risteyksiä vaan vilisee, niin kuikuilin tehokkaasti myös vasemmalle. "Vaikka eihän me niitä väistetä". Ei se estä jotain tolloa hyökkäämästä päälle?
Mahdollisesti sinne oli turvallisempaa katsella kun toisella puolen nökötti tuima täti. Kuuliaisesti katsoin silti molemmat suunnat. Ens kerralla jättäisin katsomatta sen väistävän suunnan, jos ei se olis mun puoli autoa...

Mitä lupasin kertoa 2.4 ja vasta toinen neljättä eli juurikin tänään, oli sitten tietenkin se että eilen oli aprillipäivä. Selvittiin tyylillä! :D Kukaan lähipiiristä ei tuntunut onneksi muistavan. Ei aprillipäivässä muuten mitään, mutta sen toteuttaminen ei aina ihan osu nappiin.

perjantaina, huhtikuuta 01, 2011

Uusi arvioitu lentoonlähtöaika..

Siistiä.

Uusi, arvioitu aikaisin mahdollinen Ruttiksen liikenteeseen täräyttäminen 8.4. Siihen sit.