Selkärankaa

Hurrr!

Ihan mieletön ote opiskeluun. Koneistus on kyllä järjettömän järkiperäistä, mikä tekee siitä tähän suuntaan luovalle ihmiselle harmillisesti epäkiinnostavaa (vaikken sentään niin hölmö ole, että väittäisin ettei sorvin äärellä voi luova olla!), mutta kaikki muu menee nyt justiinsa isolla vaihteella. Mie oikeesti viikonloput vääntelen tassuja ja tuskailen kun iltatöistä pitää aina poistua kotiin syömään, suihkuun ja nukkumaan.

Katsokaa, mitä tapahtuu, kun motivoituneelle ihmiselle antaa mahdollisuudet toteuttaa itseään! :) Tällä viikolla näyttää tältä:

"Näyttääks tää oikeelta tuotteelta?"

Hirveällä tahdilla mättänyt vahoja, tilauksia, luonnoksia ja markkinointisuunnitelmia ens kesälle. Hassua tässä on, että meillä on tämä kurssi vasta alussa, kesäpajainfokin on vasta edessäpäin ja ilmottauduin sinne ennen aikojaan muutenkin. Uuninkäyttökin on vielä vähän hakusessa, mutta, mutta, tämä tästä...

Tänään löysin pajan lattialta nokkosperhosen. Minusta se näyttää kuolleelta, mutta kuulemma ne voivat horrostaakin... Siinä se lepäsi hallin ovien edessä betonilla. Huomasin sen, kun lähtiessä kiertelin kaasupullolta toiselle (jotta ne olisivat kaikki varmasti unohtuneet yöksi auki ja räjähdyskuntoon...)

Kevätspurtti kesämyyntiä kuumotellessa

Mie oon tällä viikolla kiskonu alipainevaluprojekteja eteenpäin ...paikotellen melkeen verenmaku suussa. Ajatus kesän yli itsensä elättämisestä käsitöitä tekemällä ja myymällä nostaa vähän niskakarvoja pystyyn, mutta mistä tähän mennessä elämässä en olisi selvinnyt? Luova työ on jotenkin itseensä uskomista lietsovaa sorttia hyvässä mielessä, mie oikeestaan jo odotan innolla (jännityksensekaisesti) siipien kokeilemista tällä alalla.

Kesäkuulta elokuun puoliväliin olen kesäpajalla Ikaalisten kylpylällä takomassa ja myymässä metallijuttuja. Valaa ei silloin enää voi (vehkeet koululla, koulu kesän kiinni) mutta otan nyt vähän spurttia ja tehtailen jonkun myyntiartikkeliston nimiini.

Valuvahoista oon jo hössöttänyt blogissa, irkissä, google+:ssa sekä facebookissa -varmaan on selkeää että korun nyherrys alkaa vahan kaivelusta, hiomisesta, vääntelystä ja pyörittelystä. Nyt mulla kuitenkin ois esittää kuvia myös muista operaation vaatimista toimenpiteistä.

Kaikki lähtee liikeelle ideasta (joita toisinaan muistan kirjoittaa muistiin, joskus muistan sellaisenaan). Sitä seuraa luonnos, ja näiden julkaiseminen on nyt vähän sama kun laittaisi alusvaatteensa blogiin, mutta nämä on vanhoja luonnoksia, oon jo päässy niistä yli. :D Mitään vaiheessa olevaa ei voisi julkaista ilman että Sisäinen Kriitikko puuttuisi tilanteeseen, ja hän on ei-toivottu vieras taloudessani...




Tällä viikolla olen oppinut käyttämään vehjestä, jolla saa kuumentamalla ja prässäämällä tehtyä kestomuotteja, joilla samaa korua voi valmistaa useamman kappaleen. Ja kyllä korut kestomuotinkin kanssa sisältävät sen verran sitä käsityötä ja vaiheita, että edelleen saa hikihelmeä puskea otsalta ja kainaloista sekä selästä saadakseen materiaalikulujen lisäksi tuntipalkankin itselleen aikaseks.

Mulla on tällä hetkellä neljä kestomuottia, eli kumimuottia, eli läskimuottia. (nää on nyt niitä rakkaita lapsia). "Läskiksi" menivät pöllö, kameleontti, perhonen ja ihan vaan huvin ja urheilun nimissä broilerin selkänikamakin iltatyön rauhassa (ei tullut kukaan ihmettelemään tekosiani, vaikka valuhuone tilapäisesti tuoksahtikin grilliruualta).


Esittelyssä tämänhetkiset myyntiartikkeli-hittituotteiden läskit! :)

Pöllö:




Kameleontti:




Perhonen:




Selkärankaprojekti, josta joko tulee jotain hauskaa tai sitten ei:




Summa summaarum:






Mulla on hihassa hyviä ideoita.. Kiitos kaikille joiden kanssa olen niitä päässyt pallottelemaan! :) Tilauksia otan vastaan edelleen. Yritän päästä kaikista jonossa seisovista tulevan viikon aikana "eroon". :) Tässä onkin mukava alottaa viikonloppua, tuottosa viikko takana ja vahat tuossa työpöydällä edessä.
-Hulmis, tuleva metallityönarkomaani

Tulta

Klikkaa kuvaa suuremmaks :)

Koruja, ammattihaaveita

Muistan joskus enemmänkin kauhistelleeni käsitöiden tekemistä ammatiksi -alan varmaan vähän jo kasvaa kiinni ajatukseen. Meillä on nyt tämä alipainevalukurssi työn alla (kuten kai jo useasti olen maininnut), ja rahoittaakseni mahalaukkuni täyttämistä, kurkotin tuntemieni ihmisten puoleen ja kysyin josko haluaisivat tilata jotain. Sain läjän tilauksia ja niistä nöyrimmin kiitän ja toteutan.


Perjantaina valettiin, laitoin muotteihin yhteensä 27 vahaa, joista lopultakin 26 onnistui. Edellisenä yönä jännitin ja valvoin, nämä on vähän semmoisia töitä, että jos ei kaato onnistu, ei niitä malleja enää vaan yksinkertaisesti ole olemassakaan. Monen tunnin näperrykset voi yhdellä julmalla pyyhkäisyllä vaan lakata olemasta. Yritän tottua ajatukseen.


Tässä kuvassa on miltei kaikki, mitä tähän mennessä olen alipainemenetelmällä tehnyt.



Omissa töissä on aina se vika, että niitä näkee ihan liikaa. Tämän efektin huomaa parhaiten siitä, että joskus, kun useamman päivän tauon jälkeen palaa työpisteelleen ja poimii jotain käteen, tulee todettua että "hei tämähän onkin kiva!" Riittävän monta tuntia tarpeeksi toistavaa työtä, ja silmät tottuu. Siksipä ehkä tuosta isosta satsista nyt vaan osasta jaksan innostua. Ehkä laitan noi hetkeksi laatikkoon jäähtymään ja katson sitten, miltä vaikuttavat.
Tässä ne kivat: