pimeä kuu, pimeä paja

Mulla on nyt ollu putkeen kaksi ihan järjettömän luovaa päivää! Eilen istuin pajalla iltaa vasten sorvien välissä lattialla ja piirsin kaikkea ideamateriaalia sellaisenaan muistiin. Tänäänkään ei sisäinen kriitikko puuttunut asiaan, joten jatkoin samalla linjalla. Ehkä se ehtii homoilla myöhemminkin mun tekemisiä ja urputtaa toteutuksista, materiaaleista, ja.. ööm, paloturvallisuudesta. Mie nimittäin taisin vähän ideoida uudenmallisia tulivälineitä. Ei kannata nostaa tassuja ilmaan vielä sille korkeudelle että kainalohiki kohtaa ulkoilman; ei näistä oikeesti tiedä. Mut yhen jutun tiedän; mulla on ollu hauskaa!

Meillä on vaan niin outo koulu. Olin tänäänkin siellä kuusi tuntia sen jälkeen kun oltiin jo oikeastaan päästy. Ajatella, viikonloppua vasten, mutta ei vaan malttanut lopettaa. Rälläköityäni kylliksi ja kaksi nauhahiomalenkkiä jostain vehkeestä tapettuani aloin takoa.

Tiedättekö sen efektin? Koriste-esineiden tekeminen on ihan jees, tai joskus jopa aika kivaa, käyttöesineiden tekeminen on siistiä tai hauskaa, mutta työkalujen tekeminen! Siinä on aina jotain kutkuttavaa. Se tunne, kun keksii että tähänpäs tarvitsisin tälläistä työkalua, jota ei ole olemassakaan, mutta äkkiäkös sellaisen leivon, hmm...

Tuloksena syntyi tälläisiä pieniä varsin höttöisellä suunnittelulla tekaistuja vempeleitä:

Noiden tuleva elämä liittyy asioiden helpottamiseen vahamuottien vääntelemisen kanssa. Koukkua, piikkiä, pallo ja muita mukavia muovailupäitä. Vielä kun saisi jotain kivoja pintoja keräiltyä kattavan setin...

Valujutuille kuuluu hyvää. Meidän piti jo tänään päästä läträämään raudalla, mutta se valitettavasti siirtyi tiistaille. Valuraudan kohtaaminen on siis vielä edessäpäin. Tänään sulatettiin pronssia ja sain vihdoin ja viimein pitkään väkertämäni muotin pois jaloista; ja huh että siitä tuli hyvä! Tähän mennessä mun metallista vääntelemäni jutut on poikkeuksetta olleet vähän puoliteisiä tai ihan kivan näköisiä, mutta se varsinainen "tämä on nyt tuote"- tunne on uupunut. Tein siis statiivin. Laitan kuvia myöhemmin :) Sain kyllä piirrustuksetkin siihen mutta saatoin vähän hullaantua...

Ihan oikeankin asiakastyön jo valoin, kopiosorviin jonkun vieheaihion. Siis suomeksi, valoin messinkisen minikalan!

Postissa saapui läjä kevlaria! Eli siis tulivälinemateriaalia. Kevlar on aramidikuitua, joka kestää lämpöä neljäänsataan asteeseen asti, ja tulitaidekäytössä siihen imeytetään petrolia, joka sitten palaa ja kangas ei, vaan säilyy seuraavaakin seuraavaa käyttökertaa varten. Tuliharrastukselle kuuluu siis lämmintä! Olen useina iltoina viikossa käynyt pyörittelemässä ja koeyleisöä on aina riittänyt. Otan paikallisten mopoautojenkin tööttäykset kohteliaisuutena.

Ylläolevassa kuvassa on nyt sitten mun viritetyt poit... Eipä niissä kovin pitkä matka enää sormilta liekkeihin ole. Enää ei kehtaa liiemmin pysäytellä! Olin ihan täpinöissä kun noita testailin tuossa menneellä viikolla eräänä aamuna ennen kuin pajakaan aukesi. Pitäisi joka aamu kai aloittaa liekehtien, se oli kuin jotain päivänaloitusmeditaatiota.:)


Olen tässä piirrustellut paljon, tänään tämän tahtiin: KaaosRadio

Loppuun vielä lyhyesti koneistamisesta. Sitäkin meillä on siis jo ollut, mutta ei kuulu lemppareiheni joten ansaitsee vain pari riviä tähän loppuun! Uuden oppiminen tuntuu kieltämättä hyvältä, oli laji mikä tahansa, ja millä minä sorveja haukkuisin, hauskojahan vempeleitä nuo on. Tää loka-marraskuussa käsin kierteiden vääntely tuo kyllä jotain elävästi mieleen... Hehe. Jos joku kengityspajalainen tätä vielä lukee, tietää kyllä, mitä tarkoitan. ;) Joks on maneesihevoset hokitettu, kohtahan on jo melkein lunta?