Aamulla pajalle mennessä ehti jopa hetken talvituuli kylmettää nenänpäätä, mutta pitkään ei tarvinnut kituutella, heitettiin heti radion jälkeen molemmat uunit päälle. Aloin sulatella alumiinia, ja sitä kaadettiin ensimmäisenä.
Ja siitä hyppäsin heti valurautaa kaatamaan. Piti vähän lisätä suojavaatetusta...
Yksi kuva olkoon enemmän kuin kuvat sanaa. Tässä vielä toinenkin mokoma:
Tossa nuo muotit oli jo kipattuna ja ylimääräsistä liejuista heitetty harkko hiekkaan jähmyilemään. Ihan hyvin kyllä lämmitti, maskin reunan alta hohkasi vähän turhankin paljon, siksi mulla on käsi siinä edessä, ja miltä tuo sulan raudan läheisyys tuntuikaan tosta polvesta joka sitä on lähinnä! Tuossa lopputohinoissa mulla ehti hihakin kärytä vähän uhkaavasti, vaikka polvi kyllä kuumemmalta tuntuikin.
Pistän vielä kuvan juuri valetusta muotista. Noi liekit! Pursuilee vähän joka välistä, vinkeen näköstä!
Käytiin hyvinansaituilla aamukahveilla noiden jälkeen, ja kovassa jälkihiessä juoruilin suuria sotatarinoita uunin ääreltä. Päivän teema oli permanenttitussin mahti.
Aamulla ennen valu-uunin sytytystä heitin sinne pohjalle pahvinpalasen upokkaan alle, ja siinä palassa luki edellisen elämänsä jäljiltä tikkukirjaimin isolla kirjoitettuna "PRONSSI". Ihan normaaliin tapaan siinä sitten lämmitin uunin ja ladoin upokkaan täyteen alumiinia. Kun uuni sitten avattiin, ja sieltä täysi upokas nostettiin, satuin katsomaan sinne pohjalle, jossa tuo sana yhä hohti. Kyllä mun usko permanenttitusseihin nousi noin 145 prosentilla! Lämmöt oli kuitenkin käyneet jossain puolessatoista tuhannessa asteessa ja pahvi oli jokseenkin totaalisesti tuhoutunut. Kai se silmiään on silti uskottava.
Kahvitauon jälkeen valettiin lisää alumiinia;
Ja sitten vielä messinkiä. Valoin tänään kolmea eri metallia, onks se nyt se hattutemppu?
Kyllä toi messinki vaan on häijyn näköstä. Pääs taas vähän ylikuumaks, muttei sentään yhtä ärjysti kun joskus aiemmilla kerroilla kun ollaan kaikki meinattu tukehtua sinkkipilveen :-D Silti varsin tupakoineen olon saa ton kanssa läträilyllä aikaiseksi.
Hyvin muuten huomaa että messinki pitää kaataa nopeasti ja sokkona, noihan on mennyt ihan pitkin sotatannerta! Meni vissiin siinä tohinassa kuitenkin muotitkin täyteen.
Sitten vielä kuva siitä statiivista minkä viikko sitten tein. Varmaan ensimmäinen oikeasti tuotteen näköinen metallijuttu jonka olen tehnyt... Tuon pirulaisen materiaalikustannutket vaan lähentelee tähtitiedettä.
Katotaan josko joskus saisin blogiin muutakin elämää kun näitä metallin mönjäämisiä, nää nyt vaa on tää syystrendi ja ei voi väittää etteikö olisi jännän näköistä touhua tuo... :)
Valujen lisäksi tällä viikolla olen ahkeroinut iltatöissä, oon monena iltana ollut viimeisenä poistujana (toisen viimeisen kanssa, yksin kun ei saa jäädä tekemään). Pitäisi tehdä myyntijuttuja valmiiksi 8.12. tapahtuviin avoimiin oviin (niistä saattaisi saada makaroonirahoja talven varallekin jopa, jos joku jotain ostaa), mutta kun projekti! Oon piirrelly siistejä juttuja ja onnistuin leipomaan tälläisen rakenteen. Kyllä se on mahtava se tunne, kun latoo itse teorisoituja käsintehtyjä palikoita kasaan ja huomaa että täähän toimii!
Toi on kyllä matalan profiilin projekti. Oon vetäytyny mystisen hiljaiseksi aina kun joku kysyy, mitä siitä on tulossa. Ehkä fiasko. Ehkä romumetallia. Tai ehkä jotain siistiä mitä en edes googlella löytänyt kenenkään muun tekemänä, mutta ei nyt ihan vielä juhlita... Hauskaa on ollu! Ja paljon oon oppinu tostakin työstä jo, joten se ei enää tunnu edes niin oleelliselta, tuleeko tuosta funktioiva vehje. Hassua, vois luulla että ajattelisin jotenkin päämääräisämmin. Kai se on taas se matka, ei se määränpää.
Ja sitten loppukevennykseen! Käytin tällä viikolla jyrsintä joka pitäisi varustaa Splat Zone -kyltillä, sellaisella kuin delfinaarioissa on eturivissä. Onnistuin heittämään muljut mm. luokkakaverin kahviin, ja myöhemmin viikolla omaan silmään. Jee:(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti