Täräytin Ruttiksen pintaan eilen kokonaan uuden pohjamaalin. Liitutaulumaalia! Tää on ihan meidän juttu. Eli rötiskö on yhä miltei samanvärinen kuitenkin. Edellinen pinta oli kulunut, naarmuilla, hilseillyt jne.
Nyt ei oikein tee mieli datailla ku on niin kesäkesäkesä.
Hyvä muute maalata, ku ihan oikeasti se maali kuivuu mustalle pellille samaan tahtiin, kun sitä siihen saa. Ja pensseliin, sit on kokkareista meininkiä ja suti tönkkönä. oikeastaan eilen tulikin parasta maalipintaa ku tein vähän illemmalla.
Höntti paku, kesäkeli ja loputtomasti jäätelöä.
Ja puskurillekin istutin uudet ruohot.
Eilen muuten kengitysreissu meni muuten putkeen, mutta kun käännyttiin väärälle tallitielle, jolta piti peruuttaa pois... pakki ei mennyt päälle lainkaan. Varmaan kymmenisen minuuttia tappelin väärin päin jonkun yksityiselle tallipolulle juuttuneena, kunnes vaihdekeppi vihdoin rouskahti sinne minne kuuluu, meni peruuutusmoodi koppiin päälle ja tehtiin takaperoinen mäkilähtö. Mutta tehtiinpä kuitenkin. ä-räännnn!
Hitto, että tää siun blogi saa hymyilemään! :D Tulee niin muistot mieleen miun ensimmäisen auton osalta, joka oli vm -84 mattamusta pikkuinen turboton diesel 1.6l VW Caddy, eli suht samaa kaliiperia kun siun ruttis! Meilläkään ei ihan aina mennyt sävelet yksiin ja lopulta yhteiselo katkesi siihen, että vaihdekeppi putosi lattiasta läpi, kun isäntä oli lähdössä sillä töihin yks aamu ja yritti saada pakkia päälle :D Se oli viimenen ryppy rakkauteen, sain käskyn hävittää auton ja miun sydänjuuret irti revittynä se lähtikin jollekkin vähän kummallisen näköiselle ukolle kauas pois... Kaipaan sitä vieläkin!
VastaaPoistaVoi..! oho! :D Monin paikoin varmaan vähän tuttuja tunteita... :)
VastaaPoistaToivottavasti mulle ei käy noin... On kyllä toi pakki vähän oikutellut.. :D