Kesäyöt ja -aamut

Noin yleisesti ottaen aamut eivät ole ystäviäni; ne alkavat ja vaativat, ja yleensä se on vain välitila kahden tärkeän eli työn ja unen välissä.

Nyt kuitenkin kesä tursuilee mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia, sen aamut ovat yöstä liukuneita karkulaisia, jotka tavallaan vain tarjoavat mahdollisuuden, eivätkä edellytä vastalahjaksi pinnistelyjä. Se aurinko nousee nostamattakin.
Eilen, aamulla, vaeltelin pitkin tyhjää kaupunkia. Kävelin, päälläni aamutakki eikä sit juuri muuta turhaa (no, sentään jotain, pervot :D). Tyhjiä autoteitä. Risteyksiä, joissa liikennevalot olivat ei kenellekään ja kaistanuoletkin nukkuivat.
Tuntuu niin oudolta kävellä jossain, missä yleensä on loputtomasti ihmisiä, ja sitten ei olekaan kuin minä ja pari lokkia. Voisin oikeastaan jopa ihan suositella... Hassuja fiiliksiä. Tuntuu että on jossain välitodellisuudessa, lainamaassa; videopelin pelkissä grafiikoissa jossain tasojen välissä.
Kun kuitenkin fyysisesti näyttää jo päivältä, joskus viiden aikaan aamuyöstäkin. Neljältäkin. Kesä.

Ilmeisesti sunnuntaina tai maanantaina lähden liikkeelle. Ja nyt on tarkoitus pysyäkin ihan liikkeessä. Nimittäin auto alkaa olla pesty ja maalattu ja paijattu. Jäljellä enää vain operaatio nimeltään varustus ja täyttö. Johon toki sisältyy pyykinpesua, nostelua, järjestelyä, karsintaa ja jne jne.

Kädetkin tälläisinä kätevän sateenkaarina.. ja jalkapohjat pitää kai pestä tärpätillä. Tullut paineltua värikkäitä jalankuvia sinne tänne.. Ei niistä sen enempää nyt sitten. Laitan kyllä kuvia kun alkaa auto olla viimeis esittelykunnossa.

Kyl se on komia.

ulkona alkaa olla taas näkökelpoisaa.. Voisin mennä nikkaroimaan yhden sellaisen ns jatkopunkanpätkän loppuun tässä kohtapian.
Eihän tässä malta milloinkaan nukkua! Yöt on samettia, sen jälkeen auringon noustessa aamutakin silkkiä ja päivällä onkin sit niin tukalaa ettei hereillä voi olla mut ei sit todellakaan valveillakaan. En tiedä, mitä pitäisi vuorokausirytmille tehdä. Tosin, mitä sitä liikoja suunnittelemaankaan.