On se kummallista. Tämä elämänvaihe lähestyy loppuaan luvattoman nopeasti, ja voisi jotenkin uskoa ettei elämää opiston jälkeen edes ole. No, niinhän minä uskoinkin ja paasasinkin. Että tyhjän päällekö tästä lennellään?
Ei. Uskokaa pois, vaikken minäkään oikein vielä usko, olen onnistunut verkostoitumaan ihmisiin opiston ja opistoa edeltäneen elämäni ulkopuolelle. Hämmentävää, kun kyse on ihmisistä, jotka eivät liity hevosiin tai ole sukua.
Jotain yhteistä on. En tiedä minkä verran siitä paasata blogissa. Rehellisesti sanoen en ole suunnitellut, minne asti laajentaa tätä, raameina nyt on lähinnä road trip ja kengitys.
Mutta kiitoksia kolmelle matkaseuraksi jossain muodossa ilmoittautuneelle ;) Hyvin mielenkiintoisia ihmisiä tiedossa.
Huomaatteko, osaan jo odottaa jotain tiettyä, en pelkästään assosiaatiopohjaisesti haaveita. Tunne on hyvä.
Voi valmistuminen.. Tietäisitte kuinka niitä tehtäviä on tänäänkin tahkottu läpi. Voi päästäkääpä minut kirjaimellisesti tahkon äärelle noita työstämään... Herätin lähinnä pelkkää hilpeyttä kämpillä spontaanilla "jösses minä mikään sihteeri ole" vuodatuksella. Anteeksi sille jonka kuulakärkikynän söin. Mutta nää tästä vielä selätetään.
...amis hämmentyy jos sille annetaan yhtä aikaa näin monta lomaketta.
Piti tulla viel muutamaa tuntii myöhemmin jatkamaan, mut mä tässä juuri tajusin, että kolme ihmissuhdetta, jotka on olleet mulle yhdet kantavimmista, kun vaikka katsotaan vuosi taaksepäin, on nyt kaikki jossain kaukana. Yksi kadonnut kauemmaksi ja linkki on ohuempi kuin ennen, mikä on harmi. Yhteen hain väliä itse, kun tuntui ettei toiminut ja yhden valitettavasti jouduin katkaisemaan kokonaan.
Muutosta ilmassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti