Niin, siis todellakin sähelsin inssiajossa tyylillä. Teknisesti ottaen olin ajamassa ulos citymarketin parkkipaikalta risteykseen, josta tuli kääntyä oikealle. En ollut hakeutunut oikealle kaistalle, vaan hämmentyneenä yritin stressin yli vääntää ulos tietoa "oikea vai vasen". Kysyin vielä ... no, siltä tarkastajalta (jolle olen kuullut lempinimiä, mut ei se niin ilkee oikeesti ollut), että kumpikos suunta se oli. Kauhumusiikki ja rummut pärisi takapenkillä, koko orkesteri istui siellä ja viulistit työstivät itselleen jännetupin tulehdusta, niin tiuhaan ne huitoi.... Ei vaan, sulkuviiva se vain lähestyi. Suunta varmistui ja vaihdoin kaistaa, mutta jotta olisin ehtinyt vaihtaa ajoissa, tein sen vähän turhan hyökkäämällä.
..Kuulemma siellä oli ollut joku säälittävä peltipurtilo.
Ei vaan, mukava autoilija, joka jarrutti ja pelasti nahkani ja .. isin lompakon. Eikös inssissä ole jo vastuussa näistä?
Mutta sähläsinhän minä muutakin, mutta toi oli pahin virhe. Vilkku jäi joskus kaistanvaihdon jälkeen päälle antamaan tahtia pyöriville aivorattaille. Ei voi muuta sanoo ku että olipahan elämän yksi jäätävimmistä puolituntisista! Siinä ei ihan hirveästi maisemia tullut katseltua eikä oltu ihan leposykkeessäkään...
Ainiin! Sekin laskettiin virheeksi, että kun kuljettiin pikkusöpöjä miniteitä, jossa toki tasa-arvoisia risteyksiä vaan vilisee, niin kuikuilin tehokkaasti myös vasemmalle. "Vaikka eihän me niitä väistetä". Ei se estä jotain tolloa hyökkäämästä päälle?
Mahdollisesti sinne oli turvallisempaa katsella kun toisella puolen nökötti tuima täti. Kuuliaisesti katsoin silti molemmat suunnat. Ens kerralla jättäisin katsomatta sen väistävän suunnan, jos ei se olis mun puoli autoa...
Mitä lupasin kertoa 2.4 ja vasta toinen neljättä eli juurikin tänään, oli sitten tietenkin se että eilen oli aprillipäivä. Selvittiin tyylillä! :D Kukaan lähipiiristä ei tuntunut onneksi muistavan. Ei aprillipäivässä muuten mitään, mutta sen toteuttaminen ei aina ihan osu nappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti