Öljyt jätimme Lapinjärven Nesteelle perjantaina. Kätevästi sadan metrin päässä lähimmästä huoltamosta. Ruttis on siis saikulla jälleen.
Muuten ei kummempia. Teen Soulikselle lapin lapasia. Toinen tuli jo valmiiksi, nyt seurailen Vasemman Käden Lapasta.
Syksystä kovasti tykkään... Paras vuodenaika.
Loppuun vielä tälläinen loppuviisaus! Luen taasen Näkijän Tarua, joka sisältää paljon hienoja yksityiskohtia, mm. eräs kuningatar näin mainitsi;
"Joka itsensä hylkää, hän itsensä hukkaa tai uudelleen löytää"
sunnuntaina, syyskuuta 18, 2011
torstaina, syyskuuta 15, 2011
maanantaina, syyskuuta 12, 2011
Loppujuttu
Kesä... Mä luulen että se on ohi. En ole päässyt siihen luontaiseen "alkamis-rytmiin", minkä syksy tuo mukanaan opiskelijoille, koululaisille ja työelämään sitoutuneille. Tää on ollu viikonloppuun asti yhtä pitkää, loppua kohden sateisempaa kesää.
Mitä sitten viikonloppuna oli?
Niin... *huokaa hellästi ja haikeasti*
Mun road trip päättyi. Siihen mihin se viime keväänä alkoi... Pakanaverkon leiriin.
Minä en aio teille sen kummemmin nyt eritellä, mitä meinaa "pakana", siitäkään huolimatta että olen varsin tietoinen mitä oudoimmista ennakkoluuloista sanaan liittyen. Niitä on mm.:
1.saatananpalvonta (saatana on kristittyjen keksintö, saatananpalvojat on käänteiskristtyjä, eli ei, eivät pakanoita lainkaan, satanistit taas on eri juttu kokonaan nekin).
2. uskonnottomuus (pakanauskonnot ovat uskontoja, ne vain eivät liity mitenkään valtauskontoihin kuten kristinusko, eikä niihin välttämättä liity minkään mallin jumalkäsitystä)
3. yliluonnollinen hörhö-bling-bling, enkelivalot ja kristallitietoisuus, höynäytetyt taikauskoiset tai taikatemput (huokaus)
pakana on minä ja minä olen pakana. Uuspakana, eklektinen sellainen... Miten tahansa. Sanotaan näin päin, että en ole kristitty, en ole ateisti. En katso mitään uskontoa tai uskonnottomuutta tai tiedettä pahalla. Etsin vain omaa reittiä niiden seassa.
Sen verran oli pakollista sanottavaa väärinymmärrysten välttämiseksi.
Olen siis ollu pakanaverkon syysleirillä, huhtikuun lopussa heti valmistumisen jälkeen keväleirillä. Oikeastaan ajoin, mä ja valmistumisruusu, suoraan keskisuomeen näiden kaltaisteni pariin kun todistuksen olin saanut. Siitä se koko retki alkoi, ja nyt jotenkin tuntui että ympyrä sulkeutui siltä osin.
Olen kirjoittanut hyvin vähän kuluneena kesänä. En pelkästään blogannut vähän. Ja pitänyt yhteyttä ulkomaailmaankin vähemmän. Kuten chisu lauloi, vapaa ja yksin. Mitä vapaampi, sitä yksinäisempi.
Vaikka menin mä rakastumaankin. Moni teistä tietääkin Souliksen. Loput näki sen videolla muuten vaan outona hyypiönä jota ei pelottanut päräyttää pakulla portaitaisiin. Hän, ja loput pakanat, ovat pitkälti vastuussa siitä, että vietin tähänastisen elämäni parhaan kesän. uskoisin sen lämmittävän ainakin helmikuulle asti.
Spesiaalikiitoksia lentää kummitädille joka kertoi norjanmuistoja, Itamille jonka kanssa kiipesin puuhun ja katolle ja onnen huipulle, pikkusiskolle, Terralle joka näytti meille täysin tuntematonta kulmaa suomesta (nuijamaa) sevettijärven sinisilmälle jonka ihmetyksiä on paljon huumorimielessä myöhemmin siteerattu. leireille osallistuneille, halausten kohteille. Kaikille niille, jotka on Ruttista kesän aikana korjanneet. paitsi Danin huollolle. Shaisse paikka.
Kun kirjotin vuos sitten työssäoppimisblogia mm Saksasta, mulla oli aina visio lukijakunnasta. Ajattelin opistolaisia, perhettä, joitakin muita tuttuja. Mietin et heille mä nyt tän jutun kerron, kun avasin läppärin ja kirjottamaan ryhdyin.
Nyt kun irtauduin niin monesta, kaikesta. Työnsin keravaa pois. En oikein pidä siitä kunnasta vaikka lähtöisin olenkin. Opisto työnsi minut pois. Olin valmis, ei heillä ollut minulle enempää tarjottavaa, ja se mihin sitouduin, oli lunastettu. Kämppikset kaikkoontuivat, perhe etääntyi.
Se varjoissa istuva yleisö, jolle lavataiteilijat tietävät tanssivansa tai puhuvansa, vaikkeivät spottivalojen takaa heitä näekään, en jotenkin osannut ajatella heitä. Pyörin lavalla selin heihin ja välillä kulisseissa ja katsomon alla. Tiedättekö? En tiennyt, kenelle kirjoitan. Opiston ajat.. monin paikoin vaikuttavia. Mutta menneisyyttä. Sen mukana ne ihmisetkin, tietyllä tapaa. Olisinhan voinut pitää yhteyttäkin. Mutta sekin jotenkin irtosi otteestani.
Kaiken sen kun päästää irti. Ihmissuhteet. Kodin, koulun, päivärutiinit ja järjestyksen. Sitä on aika vapaana. Kopin otti he, jotka sen halusivat tehdä. Ei he, jotka sattuivat tekemään saman valinnan (esim opiskelu- tai työpaikka), ei he, joille se sukulaisuuden puolesta kuuluu tehtäväksi, ei he, jotka saavat kuuntelustani palkkaa (jätin terapeutinkin! jahuu! Tervveisiä, täti! ..olen unohtanut hänen nimensäkin jo.. olisiko ollut eija?).
Ja kun lähdin, seurasin sillon tahtoani. Vapautta. *hurmiota ja glitteriä, elokuvien alkumusiikkia*. Kun tekee itsestään vapaan, kaikista niistä suhteista, ja on hakematta uusia.. En osaa sanoa sitä, miten se kävi, mutta nyt, tiedättekö, olen juuri heidän ympäröimä, joiden seura on elämästäni puuttunutkin. Pitkälti sitä kutsutaan pakanaverkoksi.
Olen niin onnellinen <3 Olen.
Katson taaksepäin kevääseen, ja näen itseni ihan uutena, taas.
Mitäkö nyt?
Jaa-a
Selviää varmaan blogia seuraamalla. Varmaan.
Ja tarkoitus olisi matkustella ;)
Ja loppuhalaus leiriläisille! Suojelevat sigilit kohtasivat tänään sateen...
Mitä sitten viikonloppuna oli?
Niin... *huokaa hellästi ja haikeasti*
Mun road trip päättyi. Siihen mihin se viime keväänä alkoi... Pakanaverkon leiriin.
Minä en aio teille sen kummemmin nyt eritellä, mitä meinaa "pakana", siitäkään huolimatta että olen varsin tietoinen mitä oudoimmista ennakkoluuloista sanaan liittyen. Niitä on mm.:
1.saatananpalvonta (saatana on kristittyjen keksintö, saatananpalvojat on käänteiskristtyjä, eli ei, eivät pakanoita lainkaan, satanistit taas on eri juttu kokonaan nekin).
2. uskonnottomuus (pakanauskonnot ovat uskontoja, ne vain eivät liity mitenkään valtauskontoihin kuten kristinusko, eikä niihin välttämättä liity minkään mallin jumalkäsitystä)
3. yliluonnollinen hörhö-bling-bling, enkelivalot ja kristallitietoisuus, höynäytetyt taikauskoiset tai taikatemput (huokaus)
pakana on minä ja minä olen pakana. Uuspakana, eklektinen sellainen... Miten tahansa. Sanotaan näin päin, että en ole kristitty, en ole ateisti. En katso mitään uskontoa tai uskonnottomuutta tai tiedettä pahalla. Etsin vain omaa reittiä niiden seassa.
Sen verran oli pakollista sanottavaa väärinymmärrysten välttämiseksi.
Olen siis ollu pakanaverkon syysleirillä, huhtikuun lopussa heti valmistumisen jälkeen keväleirillä. Oikeastaan ajoin, mä ja valmistumisruusu, suoraan keskisuomeen näiden kaltaisteni pariin kun todistuksen olin saanut. Siitä se koko retki alkoi, ja nyt jotenkin tuntui että ympyrä sulkeutui siltä osin.
Olen kirjoittanut hyvin vähän kuluneena kesänä. En pelkästään blogannut vähän. Ja pitänyt yhteyttä ulkomaailmaankin vähemmän. Kuten chisu lauloi, vapaa ja yksin. Mitä vapaampi, sitä yksinäisempi.
Vaikka menin mä rakastumaankin. Moni teistä tietääkin Souliksen. Loput näki sen videolla muuten vaan outona hyypiönä jota ei pelottanut päräyttää pakulla portaitaisiin. Hän, ja loput pakanat, ovat pitkälti vastuussa siitä, että vietin tähänastisen elämäni parhaan kesän. uskoisin sen lämmittävän ainakin helmikuulle asti.
Spesiaalikiitoksia lentää kummitädille joka kertoi norjanmuistoja, Itamille jonka kanssa kiipesin puuhun ja katolle ja onnen huipulle, pikkusiskolle, Terralle joka näytti meille täysin tuntematonta kulmaa suomesta (nuijamaa) sevettijärven sinisilmälle jonka ihmetyksiä on paljon huumorimielessä myöhemmin siteerattu. leireille osallistuneille, halausten kohteille. Kaikille niille, jotka on Ruttista kesän aikana korjanneet. paitsi Danin huollolle. Shaisse paikka.
Kun kirjotin vuos sitten työssäoppimisblogia mm Saksasta, mulla oli aina visio lukijakunnasta. Ajattelin opistolaisia, perhettä, joitakin muita tuttuja. Mietin et heille mä nyt tän jutun kerron, kun avasin läppärin ja kirjottamaan ryhdyin.
Nyt kun irtauduin niin monesta, kaikesta. Työnsin keravaa pois. En oikein pidä siitä kunnasta vaikka lähtöisin olenkin. Opisto työnsi minut pois. Olin valmis, ei heillä ollut minulle enempää tarjottavaa, ja se mihin sitouduin, oli lunastettu. Kämppikset kaikkoontuivat, perhe etääntyi.
Se varjoissa istuva yleisö, jolle lavataiteilijat tietävät tanssivansa tai puhuvansa, vaikkeivät spottivalojen takaa heitä näekään, en jotenkin osannut ajatella heitä. Pyörin lavalla selin heihin ja välillä kulisseissa ja katsomon alla. Tiedättekö? En tiennyt, kenelle kirjoitan. Opiston ajat.. monin paikoin vaikuttavia. Mutta menneisyyttä. Sen mukana ne ihmisetkin, tietyllä tapaa. Olisinhan voinut pitää yhteyttäkin. Mutta sekin jotenkin irtosi otteestani.
Kaiken sen kun päästää irti. Ihmissuhteet. Kodin, koulun, päivärutiinit ja järjestyksen. Sitä on aika vapaana. Kopin otti he, jotka sen halusivat tehdä. Ei he, jotka sattuivat tekemään saman valinnan (esim opiskelu- tai työpaikka), ei he, joille se sukulaisuuden puolesta kuuluu tehtäväksi, ei he, jotka saavat kuuntelustani palkkaa (jätin terapeutinkin! jahuu! Tervveisiä, täti! ..olen unohtanut hänen nimensäkin jo.. olisiko ollut eija?).
Ja kun lähdin, seurasin sillon tahtoani. Vapautta. *hurmiota ja glitteriä, elokuvien alkumusiikkia*. Kun tekee itsestään vapaan, kaikista niistä suhteista, ja on hakematta uusia.. En osaa sanoa sitä, miten se kävi, mutta nyt, tiedättekö, olen juuri heidän ympäröimä, joiden seura on elämästäni puuttunutkin. Pitkälti sitä kutsutaan pakanaverkoksi.
Olen niin onnellinen <3 Olen.
Katson taaksepäin kevääseen, ja näen itseni ihan uutena, taas.
Mitäkö nyt?
Jaa-a
Selviää varmaan blogia seuraamalla. Varmaan.
Ja tarkoitus olisi matkustella ;)
Ja loppuhalaus leiriläisille! Suojelevat sigilit kohtasivat tänään sateen...
lauantaina, elokuuta 13, 2011
oulun tuolla puolen
Taas on nälkä! tosin nyt ei ole kylmä. Ja nälkäisenä kirjoittaminen johtuu lähinnä siitä että ruokaa odotellessa tarvitsee jotain sijaistoimintoa..
Joo. Eli Rutukka nököttää jossain tien varrella levähdysalueella jälleen kerran. Soulis kokkaa jotain. Kuulemma ruokaa. Tieto on riittävä ja jopa oikein mieltäylentävä :D Oli niin kova "kiire" (hassu sana) päästä ajamaan eteenpäin että jäänyt ruokapuoli vähemmälle.
Hei se Oulu! Aina mä oon siitä paljon kuullut ja joskus jopa yllätyin kun mulle kerrottiin ettei se ole sisämaassa... No, asiassa eteenpäin. Oikein mukava kaupunki ajaa; ei iskenyt mitään vieraan sokkelon hätää. Ja joku vihreän, kukkivan kastenwagenin (vanha volkkari) vierellä nököttävä ukkeli moikkas meitä. Piristää aina kun noi "harrasteisempien" volkkareiden tyypit morjestaa. Kleinbusilaisetkin jopa kättä nostaneet meidät nähdessään.. :) (hymy, pienesti, ehkä isommaltikin).
Ruttikseen piirtelin liidulla syrämiä ja mainostin sitä Jäämertakin, että sinne on suunta. Poliisitkin muutes joltain terassilta hymyili mun tölkille.
Ehkei poroja saa ihan vielä odottaa näkevänsä. Kai? Ehkä. Silti pienesti kutkuttaa että milloin milloin :D Kuulemma poronhoitoalueen alkaessa on sitten ihan tiedotettakin tien varsilla..
Oulusta vielä mainitsemisen arvoista näin läpikulkijan silmin; tsemppii maratoonareille (siellä ne hikipäissään eteni). Ja sit vielä semmonen... Millä ne teiän kadut on oikeen pinnotettu? Elämyksellinen suorastaan peltipurnukalla vetää :D Ei viitti ihan mukulakiviksikään niitä kutsua, kun ei olleet mukulaiset, mutta.. No.
Kaistaviivoja oisin kuitenkin arvostanut :D
Ei yhtään hassumman näköistä aluetta.
Nyt alkaa leijailla ruuan tuoksua... Tiedättekö, ku elää vähän askeettisemmin, alkaa arvostaa yksinkertasempiakin asioita. Lämmin ruoka voi oikeissa olosuhteissa tehdä ihmisolion olosta jopa huomattavan hyvän.. :)
Nyt nettikin katkes... Mokkulasta on tullut vähän banaani, kun kerran nukuin sen päällä... Mut sellaista sattuu varmaan muillekin. Toimii se silti.
Neulominen! Se ansaitsee parin sanasen vielä. Eilen pimeällä tielläkin repsikan paikalla puikot kilisi... Voitte ite arvella kumpi meistä sillon ajoi :P
Ensimmäinen työ, tai sen toinen osa, valmistui jo. Sellanen käsituubijuttu, edistynyt versio; peukun paikalla, oh la laa ;)
Mä oon kuvia ja videoitakin ottanut, mut niiden lisäilyt ja muut taitaa jäädä sit reissun jälkeiseen aikaan. Ei oo nettiyhteydet ihan mitään tehokkainta.
Oikolukemista ei harrasteta! Sellasenaan vaan nettiin. Ihana pitää reissupäiväkirjaa.. julkista sellaista.. :D
Joo. Eli Rutukka nököttää jossain tien varrella levähdysalueella jälleen kerran. Soulis kokkaa jotain. Kuulemma ruokaa. Tieto on riittävä ja jopa oikein mieltäylentävä :D Oli niin kova "kiire" (hassu sana) päästä ajamaan eteenpäin että jäänyt ruokapuoli vähemmälle.
Hei se Oulu! Aina mä oon siitä paljon kuullut ja joskus jopa yllätyin kun mulle kerrottiin ettei se ole sisämaassa... No, asiassa eteenpäin. Oikein mukava kaupunki ajaa; ei iskenyt mitään vieraan sokkelon hätää. Ja joku vihreän, kukkivan kastenwagenin (vanha volkkari) vierellä nököttävä ukkeli moikkas meitä. Piristää aina kun noi "harrasteisempien" volkkareiden tyypit morjestaa. Kleinbusilaisetkin jopa kättä nostaneet meidät nähdessään.. :) (hymy, pienesti, ehkä isommaltikin).
Ruttikseen piirtelin liidulla syrämiä ja mainostin sitä Jäämertakin, että sinne on suunta. Poliisitkin muutes joltain terassilta hymyili mun tölkille.
Ehkei poroja saa ihan vielä odottaa näkevänsä. Kai? Ehkä. Silti pienesti kutkuttaa että milloin milloin :D Kuulemma poronhoitoalueen alkaessa on sitten ihan tiedotettakin tien varsilla..
Oulusta vielä mainitsemisen arvoista näin läpikulkijan silmin; tsemppii maratoonareille (siellä ne hikipäissään eteni). Ja sit vielä semmonen... Millä ne teiän kadut on oikeen pinnotettu? Elämyksellinen suorastaan peltipurnukalla vetää :D Ei viitti ihan mukulakiviksikään niitä kutsua, kun ei olleet mukulaiset, mutta.. No.
Kaistaviivoja oisin kuitenkin arvostanut :D
Ei yhtään hassumman näköistä aluetta.
Nyt alkaa leijailla ruuan tuoksua... Tiedättekö, ku elää vähän askeettisemmin, alkaa arvostaa yksinkertasempiakin asioita. Lämmin ruoka voi oikeissa olosuhteissa tehdä ihmisolion olosta jopa huomattavan hyvän.. :)
Nyt nettikin katkes... Mokkulasta on tullut vähän banaani, kun kerran nukuin sen päällä... Mut sellaista sattuu varmaan muillekin. Toimii se silti.
Neulominen! Se ansaitsee parin sanasen vielä. Eilen pimeällä tielläkin repsikan paikalla puikot kilisi... Voitte ite arvella kumpi meistä sillon ajoi :P
Ensimmäinen työ, tai sen toinen osa, valmistui jo. Sellanen käsituubijuttu, edistynyt versio; peukun paikalla, oh la laa ;)
Mä oon kuvia ja videoitakin ottanut, mut niiden lisäilyt ja muut taitaa jäädä sit reissun jälkeiseen aikaan. Ei oo nettiyhteydet ihan mitään tehokkainta.
Oikolukemista ei harrasteta! Sellasenaan vaan nettiin. Ihana pitää reissupäiväkirjaa.. julkista sellaista.. :D
torstaina, heinäkuuta 28, 2011
viimeaikoina tapahtunutta
Sälinkään sipulaattorit on heti ykkösepäiltyinä; Liljajuttu
sit tossa ajoin Tolkkisilla sivuovi auki ja kadotin siinä sen huonomman lekan.. ohho. Tyhmyydestä sakotetaan.
Ja keskisuomessa kävin pyörimässä.
sit tossa ajoin Tolkkisilla sivuovi auki ja kadotin siinä sen huonomman lekan.. ohho. Tyhmyydestä sakotetaan.
Ja keskisuomessa kävin pyörimässä.
torstaina, heinäkuuta 21, 2011
Asfaltti polttaaaa..
Ei ole kylmä näillä helteillä sit yölläkään, kun tölkkielämäätä viettää :D
Nyt tulee tunnustus; olin eilen puuhamaassa. Mut olinkin mun pikkusiskon kanssa. Hyvä sanoo, et juu, olin viemäs pikkusiskoo, juu siksi. Mut eipä tuo nyt niin kauheasti minuu nuorempi ole.. Ei siitä sen enempää. Oikeasti aika muheita vesiluisutuubeja.
Tosin värityskirjat jäi saamatta..
Nyt nökötän meren rannalla. levää tuntui jokseenkin olevan; tosin tää onkin itämerta. Rutukkaan töhertelin katuliidulla taas kaikennäköistä kans.
En ihan hirveän vakuuttunut ole, osaanko antaa blogin lukijoille kaikkee sitä mitä voisi. Ehkäpä sit talven hiljasina (viileinä ah) hetkinä nökötän koneella ja irkkaan ja teen jotain road trippaajan opasta.. En kyllä uskalla sanoa olevani asiantuntija. Menee caravaanareita ja konkareita ohite useasti.
Tuli nähtyä Repoveden kansallispuisto, jossa jopa ylitin riippusillan. Josta olis ollu kymmenen metrin ilmalento veteen. lentämiset jätin linnuille, mutta kapulalossin kiskoin ihan omin voimin kyytiläisine kaikkineen vastarannalle saakka. Maisemat oli komeita, Elvingin tornista niitä katselin.
Nyt on paku täynnä täynnä yrttivyyhtejä, ja täydemmäksi vaan tullee. Huomasin että täällä on hyvä kuivata. Auringolta suojassa tuolla sisällä mut lämmöt nousee siihen mitä huono sauna, eli päiväsaikaan viidenkympin hujakoille.
Ehkä pakun väri helpottaisi, mutta tiedoksi näin yleisesti; pelti kuumenee näillä säillä vaikka miten valkoiseksi pistäisi.
Temmille terveisiä, kokeiltiin off roadia. Ei nyt niin pahasti mutta näin tien vieressä kivan kallion ja ajoin siihen. Oli siinä vähän jotain aiempia autontassunjälkiä jo, kai. Poistuminen sieltä pakkikunnottomalla autolla olikin sit vähän sutivaa-huudattavaa ja toimi vasta tokalla kerralla. Mut sieltä se amppari ryömi.
Kaikille sipulielämyksestä selvinneille sipulittomia unia!
Kanssasipulaattorit läks maailmalle.. Tai mäntsälään.
Nyt tulee tunnustus; olin eilen puuhamaassa. Mut olinkin mun pikkusiskon kanssa. Hyvä sanoo, et juu, olin viemäs pikkusiskoo, juu siksi. Mut eipä tuo nyt niin kauheasti minuu nuorempi ole.. Ei siitä sen enempää. Oikeasti aika muheita vesiluisutuubeja.
Tosin värityskirjat jäi saamatta..
Nyt nökötän meren rannalla. levää tuntui jokseenkin olevan; tosin tää onkin itämerta. Rutukkaan töhertelin katuliidulla taas kaikennäköistä kans.
En ihan hirveän vakuuttunut ole, osaanko antaa blogin lukijoille kaikkee sitä mitä voisi. Ehkäpä sit talven hiljasina (viileinä ah) hetkinä nökötän koneella ja irkkaan ja teen jotain road trippaajan opasta.. En kyllä uskalla sanoa olevani asiantuntija. Menee caravaanareita ja konkareita ohite useasti.
Tuli nähtyä Repoveden kansallispuisto, jossa jopa ylitin riippusillan. Josta olis ollu kymmenen metrin ilmalento veteen. lentämiset jätin linnuille, mutta kapulalossin kiskoin ihan omin voimin kyytiläisine kaikkineen vastarannalle saakka. Maisemat oli komeita, Elvingin tornista niitä katselin.
Nyt on paku täynnä täynnä yrttivyyhtejä, ja täydemmäksi vaan tullee. Huomasin että täällä on hyvä kuivata. Auringolta suojassa tuolla sisällä mut lämmöt nousee siihen mitä huono sauna, eli päiväsaikaan viidenkympin hujakoille.
Ehkä pakun väri helpottaisi, mutta tiedoksi näin yleisesti; pelti kuumenee näillä säillä vaikka miten valkoiseksi pistäisi.
Temmille terveisiä, kokeiltiin off roadia. Ei nyt niin pahasti mutta näin tien vieressä kivan kallion ja ajoin siihen. Oli siinä vähän jotain aiempia autontassunjälkiä jo, kai. Poistuminen sieltä pakkikunnottomalla autolla olikin sit vähän sutivaa-huudattavaa ja toimi vasta tokalla kerralla. Mut sieltä se amppari ryömi.
Kaikille sipulielämyksestä selvinneille sipulittomia unia!
Kanssasipulaattorit läks maailmalle.. Tai mäntsälään.
torstaina, heinäkuuta 07, 2011
Sipulin sipulin sipuli
Sitähän se roadtrippi on, että nähään ja kokeillaan uutta.
Kengitys on juu.. Joo. No, joo. Jos rehellisiä ollaan, siinä on kaikennäköistä, mikä tökkii; se paperisota tai pimeän talouden synkkä mordorpilvi. Teen sitä satunnaisesti, ja syksystä perustan yrityksen kirjanpitohelvetteineen kaikkineen tai jotain ihan muuta.
Nyt otinkin sit jotain ihan muuta. Kriteereillä; matkarahaa pitäs saada tarpeeks, on jossain, missä en oo ikinä ennen käyny ja on jotain, mitä en oo ikinä ennen tehnyt.
Joten olen nyt kahden viikon pestin mäntsälässä kasvihuoneessa.
Päädyinkin heti kuskiksi tosi oudolle pakettiautolle. Citroen Jumper, eli joku nasan maallikkoversio kuumoduulista tai jotain.
Odotan viidettätoista päivää. Sillon tulee palkat, eli 8e tunti, viisi päivää viikossa kahden viikon ajalta ja kahdeksan tuntia päivässä...
Ainakin liljoista olen oppinut kamalasti. On niitä orientaleja ja sitten aasialaisia, italialaiset itää kai hitaasti.. kasvihuoneessa tuoksuu jännällä tavalla aika hyvältä, ja ne kukat narisee oudosti kun niitä kasaa nipuiksi. Enimmäkseen mä kyllä ihan istutan sipuleita.
Mäntsälästä en muuta tiennyt, kun sen biisin, ja nuo alkuperäiskansalaiset siltä paikkakunnalta sanoi vaan että joka ainoa sen tuntuu tietävän, ja se onkin ainoa mitä siitä kunnasta sitten tiedetään ulkopuolella sitä. Kysyin, et mitä muuta sitten mäntsälässä on.. ei kuulemma mitään.
Kukkasipuleita nyt ainakin.
15. päivän jälkeen jätänkin sit taas työt oikeille työntekijöille ja ajan Lappiin! Jäämerelle asti.
Toiset pitää ehkä kesällä kahden viikon loman... Mä pidän kahden viikon työsuhteen. (ja satunnaiskengityksiä)
Hei, mul ei viime kesänä ollu vapaita ku 2pvä/vko ja sen lisäks 6 päivää.
Heinäkuun puolvälin paremmal puolel lusmuan taas oikeen onnellisesti ja autuaasti.
P.S. etupuskurin ruohot kuihtu edellisviikon hellejaksolla. istutin uudet, itää jo. Kleinbus-kuskikin moikkasi Alastaron suunnilla, eli on täs sitä Ruttisglamouria :)
Kengitys on juu.. Joo. No, joo. Jos rehellisiä ollaan, siinä on kaikennäköistä, mikä tökkii; se paperisota tai pimeän talouden synkkä mordorpilvi. Teen sitä satunnaisesti, ja syksystä perustan yrityksen kirjanpitohelvetteineen kaikkineen tai jotain ihan muuta.
Nyt otinkin sit jotain ihan muuta. Kriteereillä; matkarahaa pitäs saada tarpeeks, on jossain, missä en oo ikinä ennen käyny ja on jotain, mitä en oo ikinä ennen tehnyt.
Joten olen nyt kahden viikon pestin mäntsälässä kasvihuoneessa.
Päädyinkin heti kuskiksi tosi oudolle pakettiautolle. Citroen Jumper, eli joku nasan maallikkoversio kuumoduulista tai jotain.
Odotan viidettätoista päivää. Sillon tulee palkat, eli 8e tunti, viisi päivää viikossa kahden viikon ajalta ja kahdeksan tuntia päivässä...
Ainakin liljoista olen oppinut kamalasti. On niitä orientaleja ja sitten aasialaisia, italialaiset itää kai hitaasti.. kasvihuoneessa tuoksuu jännällä tavalla aika hyvältä, ja ne kukat narisee oudosti kun niitä kasaa nipuiksi. Enimmäkseen mä kyllä ihan istutan sipuleita.
Mäntsälästä en muuta tiennyt, kun sen biisin, ja nuo alkuperäiskansalaiset siltä paikkakunnalta sanoi vaan että joka ainoa sen tuntuu tietävän, ja se onkin ainoa mitä siitä kunnasta sitten tiedetään ulkopuolella sitä. Kysyin, et mitä muuta sitten mäntsälässä on.. ei kuulemma mitään.
Kukkasipuleita nyt ainakin.
15. päivän jälkeen jätänkin sit taas työt oikeille työntekijöille ja ajan Lappiin! Jäämerelle asti.
Toiset pitää ehkä kesällä kahden viikon loman... Mä pidän kahden viikon työsuhteen. (ja satunnaiskengityksiä)
Hei, mul ei viime kesänä ollu vapaita ku 2pvä/vko ja sen lisäks 6 päivää.
Heinäkuun puolvälin paremmal puolel lusmuan taas oikeen onnellisesti ja autuaasti.
P.S. etupuskurin ruohot kuihtu edellisviikon hellejaksolla. istutin uudet, itää jo. Kleinbus-kuskikin moikkasi Alastaron suunnilla, eli on täs sitä Ruttisglamouria :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)