oulun tuolla puolen

Taas on nälkä! tosin nyt ei ole kylmä. Ja nälkäisenä kirjoittaminen johtuu lähinnä siitä että ruokaa odotellessa tarvitsee jotain sijaistoimintoa..

Joo. Eli Rutukka nököttää jossain tien varrella levähdysalueella jälleen kerran. Soulis kokkaa jotain. Kuulemma ruokaa. Tieto on riittävä ja jopa oikein mieltäylentävä :D Oli niin kova "kiire" (hassu sana) päästä ajamaan eteenpäin että jäänyt ruokapuoli vähemmälle.

Hei se Oulu! Aina mä oon siitä paljon kuullut ja joskus jopa yllätyin kun mulle kerrottiin ettei se ole sisämaassa... No, asiassa eteenpäin. Oikein mukava kaupunki ajaa; ei iskenyt mitään vieraan sokkelon hätää. Ja joku vihreän, kukkivan kastenwagenin (vanha volkkari) vierellä nököttävä ukkeli moikkas meitä. Piristää aina kun noi "harrasteisempien" volkkareiden tyypit morjestaa. Kleinbusilaisetkin jopa kättä nostaneet meidät nähdessään.. :) (hymy, pienesti, ehkä isommaltikin).
Ruttikseen piirtelin liidulla syrämiä ja mainostin sitä Jäämertakin, että sinne on suunta. Poliisitkin muutes joltain terassilta hymyili mun tölkille.

Ehkei poroja saa ihan vielä odottaa näkevänsä. Kai? Ehkä. Silti pienesti kutkuttaa että milloin milloin :D Kuulemma poronhoitoalueen alkaessa on sitten ihan tiedotettakin tien varsilla..

Oulusta vielä mainitsemisen arvoista näin läpikulkijan silmin; tsemppii maratoonareille (siellä ne hikipäissään eteni). Ja sit vielä semmonen... Millä ne teiän kadut on oikeen pinnotettu? Elämyksellinen suorastaan peltipurnukalla vetää :D Ei viitti ihan mukulakiviksikään niitä kutsua, kun ei olleet mukulaiset, mutta.. No.
Kaistaviivoja oisin kuitenkin arvostanut :D

Ei yhtään hassumman näköistä aluetta.

Nyt alkaa leijailla ruuan tuoksua... Tiedättekö, ku elää vähän askeettisemmin, alkaa arvostaa yksinkertasempiakin asioita. Lämmin ruoka voi oikeissa olosuhteissa tehdä ihmisolion olosta jopa huomattavan hyvän.. :)

Nyt nettikin katkes... Mokkulasta on tullut vähän banaani, kun kerran nukuin sen päällä... Mut sellaista sattuu varmaan muillekin. Toimii se silti.

Neulominen! Se ansaitsee parin sanasen vielä. Eilen pimeällä tielläkin repsikan paikalla puikot kilisi... Voitte ite arvella kumpi meistä sillon ajoi :P
Ensimmäinen työ, tai sen toinen osa, valmistui jo. Sellanen käsituubijuttu, edistynyt versio; peukun paikalla, oh la laa ;)

Mä oon kuvia ja videoitakin ottanut, mut niiden lisäilyt ja muut taitaa jäädä sit reissun jälkeiseen aikaan. Ei oo nettiyhteydet ihan mitään tehokkainta.

Oikolukemista ei harrasteta! Sellasenaan vaan nettiin. Ihana pitää reissupäiväkirjaa.. julkista sellaista.. :D