viimeaikoina tapahtunutta

Sälinkään sipulaattorit on heti ykkösepäiltyinä; Liljajuttu

sit tossa ajoin Tolkkisilla sivuovi auki ja kadotin siinä sen huonomman lekan.. ohho. Tyhmyydestä sakotetaan.

Ja keskisuomessa kävin pyörimässä.

Asfaltti polttaaaa..

Ei ole kylmä näillä helteillä sit yölläkään, kun tölkkielämäätä viettää :D

Nyt tulee tunnustus; olin eilen puuhamaassa. Mut olinkin mun pikkusiskon kanssa. Hyvä sanoo, et juu, olin viemäs pikkusiskoo, juu siksi. Mut eipä tuo nyt niin kauheasti minuu nuorempi ole.. Ei siitä sen enempää. Oikeasti aika muheita vesiluisutuubeja.
Tosin värityskirjat jäi saamatta..

Nyt nökötän meren rannalla. levää tuntui jokseenkin olevan; tosin tää onkin itämerta. Rutukkaan töhertelin katuliidulla taas kaikennäköistä kans.

En ihan hirveän vakuuttunut ole, osaanko antaa blogin lukijoille kaikkee sitä mitä voisi. Ehkäpä sit talven hiljasina (viileinä ah) hetkinä nökötän koneella ja irkkaan ja teen jotain road trippaajan opasta.. En kyllä uskalla sanoa olevani asiantuntija. Menee caravaanareita ja konkareita ohite useasti.

Tuli nähtyä Repoveden kansallispuisto, jossa jopa ylitin riippusillan. Josta olis ollu kymmenen metrin ilmalento veteen. lentämiset jätin linnuille, mutta kapulalossin kiskoin ihan omin voimin kyytiläisine kaikkineen vastarannalle saakka. Maisemat oli komeita, Elvingin tornista niitä katselin.

Nyt on paku täynnä täynnä yrttivyyhtejä, ja täydemmäksi vaan tullee. Huomasin että täällä on hyvä kuivata. Auringolta suojassa tuolla sisällä mut lämmöt nousee siihen mitä huono sauna, eli päiväsaikaan viidenkympin hujakoille.
Ehkä pakun väri helpottaisi, mutta tiedoksi näin yleisesti; pelti kuumenee näillä säillä vaikka miten valkoiseksi pistäisi.

Temmille terveisiä, kokeiltiin off roadia. Ei nyt niin pahasti mutta näin tien vieressä kivan kallion ja ajoin siihen. Oli siinä vähän jotain aiempia autontassunjälkiä jo, kai. Poistuminen sieltä pakkikunnottomalla autolla olikin sit vähän sutivaa-huudattavaa ja toimi vasta tokalla kerralla. Mut sieltä se amppari ryömi.

Kaikille sipulielämyksestä selvinneille sipulittomia unia!
Kanssasipulaattorit läks maailmalle.. Tai mäntsälään.

Sipulin sipulin sipuli

Sitähän se roadtrippi on, että nähään ja kokeillaan uutta.

Kengitys on juu.. Joo. No, joo. Jos rehellisiä ollaan, siinä on kaikennäköistä, mikä tökkii; se paperisota tai pimeän talouden synkkä mordorpilvi. Teen sitä satunnaisesti, ja syksystä perustan yrityksen kirjanpitohelvetteineen kaikkineen tai jotain ihan muuta.

Nyt otinkin sit jotain ihan muuta. Kriteereillä; matkarahaa pitäs saada tarpeeks, on jossain, missä en oo ikinä ennen käyny ja on jotain, mitä en oo ikinä ennen tehnyt.

Joten olen nyt kahden viikon pestin mäntsälässä kasvihuoneessa.
Päädyinkin heti kuskiksi tosi oudolle pakettiautolle. Citroen Jumper, eli joku nasan maallikkoversio kuumoduulista tai jotain.

Odotan viidettätoista päivää. Sillon tulee palkat, eli 8e tunti, viisi päivää viikossa kahden viikon ajalta ja kahdeksan tuntia päivässä...

Ainakin liljoista olen oppinut kamalasti. On niitä orientaleja ja sitten aasialaisia, italialaiset itää kai hitaasti.. kasvihuoneessa tuoksuu jännällä tavalla aika hyvältä, ja ne kukat narisee oudosti kun niitä kasaa nipuiksi. Enimmäkseen mä kyllä ihan istutan sipuleita.

Mäntsälästä en muuta tiennyt, kun sen biisin, ja nuo alkuperäiskansalaiset siltä paikkakunnalta sanoi vaan että joka ainoa sen tuntuu tietävän, ja se onkin ainoa mitä siitä kunnasta sitten tiedetään ulkopuolella sitä. Kysyin, et mitä muuta sitten mäntsälässä on.. ei kuulemma mitään.

Kukkasipuleita nyt ainakin.

15. päivän jälkeen jätänkin sit taas työt oikeille työntekijöille ja ajan Lappiin! Jäämerelle asti.

Toiset pitää ehkä kesällä kahden viikon loman... Mä pidän kahden viikon työsuhteen. (ja satunnaiskengityksiä)
Hei, mul ei viime kesänä ollu vapaita ku 2pvä/vko ja sen lisäks 6 päivää.

Heinäkuun puolvälin paremmal puolel lusmuan taas oikeen onnellisesti ja autuaasti.

P.S. etupuskurin ruohot kuihtu edellisviikon hellejaksolla. istutin uudet, itää jo. Kleinbus-kuskikin moikkasi Alastaron suunnilla, eli on täs sitä Ruttisglamouria :)

On ne tien päällä yhä.. ;)

Tietä nähty ja kuljettu.

Kotka, Pudasjoki -missä kaikki vilkutti Ruttikselle ja huuteli perään- Hämeenlinna. Aulangon hienoissa maisemissa tuli pyörittyä.

Olen vain kesän ja helteiden myötä vieraantunut läppäristä.

Tosiaan Evon luonnonsuojelualueilla tuli pyörähdettyä varovaisesti. Enemmänkin olisi saanut tutustua niihin polkuihin mutta jäi vähän lyhyeksi yllätysreissuksi, kun tuli vaan tienviitta vastaan jostain puskista.


yritin ladata lisääkin kuvia mutta blogspot oli minua vastaan :D

Kesäyöt ja -aamut

Noin yleisesti ottaen aamut eivät ole ystäviäni; ne alkavat ja vaativat, ja yleensä se on vain välitila kahden tärkeän eli työn ja unen välissä.

Nyt kuitenkin kesä tursuilee mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia, sen aamut ovat yöstä liukuneita karkulaisia, jotka tavallaan vain tarjoavat mahdollisuuden, eivätkä edellytä vastalahjaksi pinnistelyjä. Se aurinko nousee nostamattakin.
Eilen, aamulla, vaeltelin pitkin tyhjää kaupunkia. Kävelin, päälläni aamutakki eikä sit juuri muuta turhaa (no, sentään jotain, pervot :D). Tyhjiä autoteitä. Risteyksiä, joissa liikennevalot olivat ei kenellekään ja kaistanuoletkin nukkuivat.
Tuntuu niin oudolta kävellä jossain, missä yleensä on loputtomasti ihmisiä, ja sitten ei olekaan kuin minä ja pari lokkia. Voisin oikeastaan jopa ihan suositella... Hassuja fiiliksiä. Tuntuu että on jossain välitodellisuudessa, lainamaassa; videopelin pelkissä grafiikoissa jossain tasojen välissä.
Kun kuitenkin fyysisesti näyttää jo päivältä, joskus viiden aikaan aamuyöstäkin. Neljältäkin. Kesä.

Ilmeisesti sunnuntaina tai maanantaina lähden liikkeelle. Ja nyt on tarkoitus pysyäkin ihan liikkeessä. Nimittäin auto alkaa olla pesty ja maalattu ja paijattu. Jäljellä enää vain operaatio nimeltään varustus ja täyttö. Johon toki sisältyy pyykinpesua, nostelua, järjestelyä, karsintaa ja jne jne.

Kädetkin tälläisinä kätevän sateenkaarina.. ja jalkapohjat pitää kai pestä tärpätillä. Tullut paineltua värikkäitä jalankuvia sinne tänne.. Ei niistä sen enempää nyt sitten. Laitan kyllä kuvia kun alkaa auto olla viimeis esittelykunnossa.

Kyl se on komia.

ulkona alkaa olla taas näkökelpoisaa.. Voisin mennä nikkaroimaan yhden sellaisen ns jatkopunkanpätkän loppuun tässä kohtapian.
Eihän tässä malta milloinkaan nukkua! Yöt on samettia, sen jälkeen auringon noustessa aamutakin silkkiä ja päivällä onkin sit niin tukalaa ettei hereillä voi olla mut ei sit todellakaan valveillakaan. En tiedä, mitä pitäisi vuorokausirytmille tehdä. Tosin, mitä sitä liikoja suunnittelemaankaan.

Mokausblogaus

Lauantaille ei sen ihmeempiä kuulunut, kuin pieni ja vaivihkainen harhautuskatastrofi. Näin se etenee; aamu alkaa pirteästi suoraan siitä missä valtaväestöllä iltapäivä, ja ensi töikseni suuntaan hikisestä punkasta (=helle, plääh) porukoiden saunaan. No, siellä ollessani varmoista äänituntomerkeistä kuulen jo tädit-mummot -kombinaation lähestyvän. häläpäläpälä käläkälä. Jaa.
Nätisti mekko päälle ja niialemaan ja nyökkäilemään. Serkun lakkiaisiin tarkoitus mennä. Hilpaisin vaan Ruttikselle pikaisesti hakeakseni korkokengät. Sitten mä sen huomasin, hassun tasaisenvärisen alueen roinan seassa ja ympärillä. Voi huomionkipeä rötiskö, piti taas huokasta.
Siellä oli yön aikana mystisesti vaaleansininen maalipurkki kaatunut.

No, eihän siinä mitään sitten, perus kriisinhallintatoimet käyntihin ja kaikki salamyhkäisesti tädeiltä salaa. Eli maalitonkka alle ja käsin mättämällä väriä takasin sinne mistä se lähtösinkin on.

Katotaas jos huomenna sitten kun mahdollisesti herään, voisin lisätä rikospaikalta otetun kuvan. Kuolonuhreja tapaus ei vaatinut, mutta yksi päiväkirja sai lisäsävyä ja Torey Haydenin kirjoittama opus keräsi osansa tilanteesta sivuilleen. Puhumattakaan pajavasarasta.. huokaus. Se ui kaikkein näteimmin. Sukelsi suoraan lätäkön pohjaan ja kieriskeli siinä onnessaan. Liian vakavannäköinen vehjehän se olikin. Kesympi tavallaan pastellisävyisenä.

Niin, totta. Muutakin tapahtui. Nimittäin lakkiaisista kun päästiin, alotin suuroperaation. Nyt kun on kätevästi tommonen tukikohta vieressä, mätin auton mahalaukusta kaikki kamat pihalle, täräytin olkkarin kerralla puhtaaksi puutarhaletkulla ja mäntysuovalla, ja kuivuttua rupesin maalailemaan sisältäkin. Maallinen omaisuuteni viihtyy nyt yön yli vajassa. Sitten pakkaan, ja tällä kertaa kunnolla. Niin että jää vähän tilaa elämisellekin, ja niin ettei kamat hae uutta järjestystä joka kurvissa.

Maalattu on kyynerpäitä myöten

Täräytin Ruttiksen pintaan eilen kokonaan uuden pohjamaalin. Liitutaulumaalia! Tää on ihan meidän juttu. Eli rötiskö on yhä miltei samanvärinen kuitenkin. Edellinen pinta oli kulunut, naarmuilla, hilseillyt jne.
Nyt ei oikein tee mieli datailla ku on niin kesäkesäkesä.

Hyvä muute maalata, ku ihan oikeasti se maali kuivuu mustalle pellille samaan tahtiin, kun sitä siihen saa. Ja pensseliin, sit on kokkareista meininkiä ja suti tönkkönä. oikeastaan eilen tulikin parasta maalipintaa ku tein vähän illemmalla.
Höntti paku, kesäkeli ja loputtomasti jäätelöä.

Ja puskurillekin istutin uudet ruohot.

Eilen muuten kengitysreissu meni muuten putkeen, mutta kun käännyttiin väärälle tallitielle, jolta piti peruuttaa pois... pakki ei mennyt päälle lainkaan. Varmaan kymmenisen minuuttia tappelin väärin päin jonkun yksityiselle tallipolulle juuttuneena, kunnes vaihdekeppi vihdoin rouskahti sinne minne kuuluu, meni peruuutusmoodi koppiin päälle ja tehtiin takaperoinen mäkilähtö. Mutta tehtiinpä kuitenkin. ä-räännnn!