torstaina, helmikuuta 28, 2013

Suden tunti on mun SUPERTUNTI

Hyvää suden tuntia! Aamukolmen ja -neljän välillä kuulemma syntyy ja kuolee eniten tyyppejä vuorokauden kaikista tunneista. Jotain muistan lukeneeni sellaistakin että "normaalia" unirytmiä noudattavan elimistö on kolmen ja neljän välillä hiljaisimmillaan, syvimmässä unessa, aallonpohjassa josta matka alkaa jälleen uuteen päivään. Tai josta se sitten hiipuu pois.
(Miten mulla on myös semmonen häijy fiilis, että taidan selittää samaa noin seitsemättätoista kertaa tässä blogissa -haluutteko kuulla huumesodasta ja homoliitoistakin nyt kun vauhtiin pääsen? Entä turkistarhoista? :D)

Tuntuu myös olevan luovimpia hetkiä. Alitajuntaisimpia. Ehkä se on se, että harvemmin pääsee unirytmi villiintymään tähän pisteeseen...


Kauppa onkin sit muuten hieno keksintö! Tänään aiemmin omistin kourallisen kolikoita ja nyt sitten kassillisen hedelmiä kun kävin ne kassan kautta vaihtamassa. Miten kätevää! Appelsiinien mausta ja hinnasta voi päätellä että jossain päin meiän planeettaa on vähän toiset säät. Miten hölmöä on sekin, että kaupasta poimin eläviä yksilöitä pusseihin ja sen muutaman sadan metrin aikana, kun niitä kotiluolalle raahaan, kaikki hedelmät on vetäneet kavereitaan turpaan, kun ne ensin niin ehjinä ja kauniina on selviytyneet rypäle ties miten pitkistä ja millaisista matkoista!

Tässä viimeyön dyykkaussaalis. Juustoja!




Silkkaa hölmöyttä dyykkasin ruokakermankin - ja jäin siitä henkiin! Se oli hyvää.


Valmiista koruvahoista tässä näytillä parhaimmistoa:



Laitan sitten parempia kuvia jahka nuo on metallisiksi saatu, punavahaa on niin vaikea kuvata mitenkään ilmeikkäästi, toi väri syö kaikki muodot mennessään.




Työpiste poikii teekuppeja eikä irkkikään ole kaukana.

maanantaina, helmikuuta 25, 2013

Lomapöhö etenee





En osaa lomailla, haluan tekemään jotakin, muuttamaan ja luomaan ja säätämään ja nyhertämään \o/

perjantaina, helmikuuta 22, 2013

Lomapöhöisiä vahaväännelmiä

Öitä kaikille! Olen antanut vuorokausirytmin villiintyä ja oikeestaan vähemmän muutenkaan olen minkäänlaisessa ruodussa. Tämmöstä se on olla artesaaniopiskelija (tuleva mukataiteilija).

Nää loma-ajat on yhä jotain, mitä en suuresti fanita. Nyt kuitenkin oon varustautunu tyhjyyttä vastaan bussikortilla (rallia tampereelle ja takas! Yeah!) ja valuvahalla. Oon noita korumalleja nyherrellyt.




Oon tässä jonkun aikaa elänyt aika dyykkailupainotteisesti, mutta tänään (teknisesti ottaen eilen, koska keskiyö) kävin pitkästä aikaa sit ihan ostamassa ruokaa (kiitos ruokarahoista! ja kaikille koruntilaajille!) ja oli kyllä euforista. Roskisdieetti on tehny höpöä; ette voi uskoa miten paljon mun on ruvennu tekemään mieli tuoreita ja terveellisiä asioita! Suosittelen kaikille! Ryntäsin eineslihojen ja liivatekarkkien ohi suoraan hedelmähyllylle. Kalaakin hankin ja semmosta mehuksi kutsuttua turhuutta (maksaa nyt jostain, mikä ei vie nälkää, höhöhö).





sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013

Kuvia pitkästä aikaa

Moikka moi ihmiset ja ihmisolion kaltaisuudet! Olen viettäny pitkän aikajakson vailla kuvausmahdollisuutta ja sen myötä blogikin pääs vähän hengähtämään kasaan. Nyt kuitenkin sain uusia kuvia uusista töistä, laitan tähän teidänkin silmillenne nähtäväksi.



Ensinnä kuva koirasta, joka mulla oli kuukauden verran hoidossa sen omistajan kaaduttua jäällä ja murrettua jalkansa. Vauhdikas tapaus toi Dodo, aika melkonen piristysruiske kyllä tähän yksin elävän arkimaailmaan.


Valoin kalan. Tää oli mun "okei, opettelen nyt arvostamaan alumiiniakin" -työ, eikä kyllä ajanut asiaansa. Onnistuin rikkomaan tuon heti kun muotista otin, ja hitsaushommiksi meni. Eikä alumiinia oikeasti voi kiroilematta kasaan kursia, mie en ainakaan osaa. Äristen ja muristen sain aikaiseksi lentävän tuikkutelineen, ja otin sitten siitä tälläisen huonon kuvan. Tämä kala kävi jollain messuillakin Seinäjoella edustamassa osaltaan meidän koulua.


Tässä sitä mentaliteettia! Plasmaleikkuri on ihan hauska vehjes, varmaan mun lemppareita noista tällä hetkellä. Tein itse ja säästin! Pellin keskelle leikattu olento on Snaippo. Tässä toinen vastaava tarunhohtoinen eläin:


Snail + hippo eli etanan ja virtahevon iloinen yhdistelmä. Tässä kyseinen vaarallinen petoeläin on toteutettu valetun messingin muodossa.



Ja tuossa Snaippo ja ilves. Ilves on pronssista valettu, aiempaa tuotantoa.

Nyt meillä onkin sitten alipainevalukurssi (ja moni muu) meneillään, eli päästään tekemään koruja. Tällä kurssilla voidaan valaa pronssin, messingin ja alumiinin lisäksi myös hopeaa, sinkkiä tai lyijyä. Hopea ja sinkki olisikin täysin uusia tuttavuuksia mulle (vaikka sinkkiä olenkin ylikuumasta messingistä jo poltellut.. Käry on tuttu, mutta sinkkikuume ei vieläkään).

Tässä vielä kuvia tämän kurssin tekeleistä. Perjantaina valettua pronssia siis.


Okei, seassa kummittelee toi aiemmin valettu ilveskin. Mutta muut on uusia. Pöllö ja kameleontti on ihan parhaita tuosta erästä mielestäni. Alareunan vahaperhoset on muutamaa astetta muita jäljessä, ne on vasta matkalla kohti kipsiä, uunia ja metallin kaatoa. Niistä tulee ehkä messinkisiä (mun tän hetken lempimetalli).

Tässä vielä lähikuvaa. Pöllö, kameleontti, erakkorapu ja testisuikero (päästövärejä mä metsästän). Nuo on pieniä, olisi pitänyt laittaa mittasuhdekolikko.. Yläreunan suikero on aika tarkalleen tulitikun mittainen. Multa on jo tilattu muutamia koruja (kaaostähti, panseksuaalisuussymboli, tuollainen kuvassa näkyvä kameleontti), saa tilata lisää, olen superköyhä taideopiskelija:D

perjantaina, marraskuuta 30, 2012

Hiekkavalukurssin viimeinen päivä

Noniin, nyt onkin sitten hiekkavalukurssi takana! Ei onneksi huolta, heti maanantaina alkaa kipsivahavalukurssi. Ihan hyväkin vaan, alkaa pikkuhiljaa tulla se muottihiekka korvistakin ulos! Tai, ehkei korvista, mutta Rantopää-päivinä on kyllä oikeasti ruokatauolla hampaissa ratissut ja taskuissa ropissut. Taisi joskus hiuksia pestessäkin viemäriin ajelehtia hiekan lisäksi messinkimurunen.

Aamulla pajalle mennessä ehti jopa hetken talvituuli kylmettää nenänpäätä, mutta pitkään ei tarvinnut kituutella, heitettiin heti radion jälkeen molemmat uunit päälle. Aloin sulatella alumiinia, ja sitä kaadettiin ensimmäisenä.




Ja siitä hyppäsin heti valurautaa kaatamaan. Piti vähän lisätä suojavaatetusta...




Yksi kuva olkoon enemmän kuin kuvat sanaa. Tässä vielä toinenkin mokoma:


Tossa nuo muotit oli jo kipattuna ja ylimääräsistä liejuista heitetty harkko hiekkaan jähmyilemään. Ihan hyvin kyllä lämmitti, maskin reunan alta hohkasi vähän turhankin paljon, siksi mulla on käsi siinä edessä, ja miltä tuo sulan raudan läheisyys tuntuikaan tosta polvesta joka sitä on lähinnä! Tuossa lopputohinoissa mulla ehti hihakin kärytä vähän uhkaavasti, vaikka polvi kyllä kuumemmalta tuntuikin.

Pistän vielä kuvan juuri valetusta muotista. Noi liekit! Pursuilee vähän joka välistä, vinkeen näköstä!



Käytiin hyvinansaituilla aamukahveilla noiden jälkeen, ja kovassa jälkihiessä juoruilin suuria sotatarinoita uunin ääreltä. Päivän teema oli permanenttitussin mahti.

Aamulla ennen valu-uunin sytytystä heitin sinne pohjalle pahvinpalasen upokkaan alle, ja siinä palassa luki edellisen elämänsä jäljiltä tikkukirjaimin isolla kirjoitettuna "PRONSSI". Ihan normaaliin tapaan siinä sitten lämmitin uunin ja ladoin upokkaan täyteen alumiinia. Kun uuni sitten avattiin, ja sieltä täysi upokas nostettiin, satuin katsomaan sinne pohjalle, jossa tuo sana yhä hohti. Kyllä mun usko permanenttitusseihin nousi noin 145 prosentilla! Lämmöt oli kuitenkin käyneet jossain puolessatoista tuhannessa asteessa ja pahvi oli jokseenkin totaalisesti tuhoutunut. Kai se silmiään on silti uskottava.

Kahvitauon jälkeen valettiin lisää alumiinia;




Ja sitten vielä messinkiä. Valoin tänään kolmea eri metallia, onks se nyt se hattutemppu?



Kyllä toi messinki vaan on häijyn näköstä. Pääs taas vähän ylikuumaks, muttei sentään yhtä ärjysti kun joskus aiemmilla kerroilla kun ollaan kaikki meinattu tukehtua sinkkipilveen :-D Silti varsin tupakoineen olon saa ton kanssa läträilyllä aikaiseksi.
Hyvin muuten huomaa että messinki pitää kaataa nopeasti ja sokkona, noihan on mennyt ihan pitkin sotatannerta! Meni vissiin siinä tohinassa kuitenkin muotitkin täyteen.


Sitten vielä kuva siitä statiivista minkä viikko sitten tein. Varmaan ensimmäinen oikeasti tuotteen näköinen metallijuttu jonka olen tehnyt... Tuon pirulaisen materiaalikustannutket vaan lähentelee tähtitiedettä.



Katotaan josko joskus saisin blogiin muutakin elämää kun näitä metallin mönjäämisiä, nää nyt vaa on tää syystrendi ja ei voi väittää etteikö olisi jännän näköistä touhua tuo... :)

Valujen lisäksi tällä viikolla olen ahkeroinut iltatöissä, oon monena iltana ollut viimeisenä poistujana (toisen viimeisen kanssa, yksin kun ei saa jäädä tekemään). Pitäisi tehdä myyntijuttuja valmiiksi 8.12. tapahtuviin avoimiin oviin (niistä saattaisi saada makaroonirahoja talven varallekin jopa, jos joku jotain ostaa), mutta kun projekti! Oon piirrelly siistejä juttuja ja onnistuin leipomaan tälläisen rakenteen. Kyllä se on mahtava se tunne, kun latoo itse teorisoituja käsintehtyjä palikoita kasaan ja huomaa että täähän toimii!


Toi on kyllä matalan profiilin projekti. Oon vetäytyny mystisen hiljaiseksi aina kun joku kysyy, mitä siitä on tulossa. Ehkä fiasko. Ehkä romumetallia. Tai ehkä jotain siistiä mitä en edes googlella löytänyt kenenkään muun tekemänä, mutta ei nyt ihan vielä juhlita... Hauskaa on ollu! Ja paljon oon oppinu tostakin työstä jo, joten se ei enää tunnu edes niin oleelliselta, tuleeko tuosta funktioiva vehje. Hassua, vois luulla että ajattelisin jotenkin päämääräisämmin. Kai se on taas se matka, ei se määränpää.

Ja sitten loppukevennykseen! Käytin tällä viikolla jyrsintä joka pitäisi varustaa Splat Zone -kyltillä, sellaisella kuin delfinaarioissa on eturivissä. Onnistuin heittämään muljut mm. luokkakaverin kahviin, ja myöhemmin viikolla omaan silmään. Jee:(

tiistaina, marraskuuta 27, 2012

Raudan valamista

Tänään valettiin rautaa! Voin sanoa että tässä on saanut vähän perspektiiviä kuumien ja kuumien välillä. Onhan se 950 asteessa sulava pronssi kuumempi kun hassuna liruna pyörivä 600-700asteinen alumiini, mutta kun upokkaassa lilluu yli puolitoista tuhatta astetta lämmin soppa, tulee minuutissa semmoinen hiki että harvemmin hyvissä löylyissäkään saa.



Oon toi oikeenpuolimmainen sininen kikkare.
Mua ei palellut:D


woah!

maanantaina, marraskuuta 26, 2012

Päivän asu

Lisäsin tuonne aiempaan postaukseen pimeän kuvan pimeästä pajasta :). (se on se ihana maalattiainen tyhjilleen jäänyt sepänpaja jota salaa himoitsen.)