Jännästi ropisee

Makaan täällä moottorin päällä ja kuuntelen aika hyvin peltikaton vahvistamaa sateen ropinaa. Täällä seuranani läppärin äärellä on paketillinen Pirkka-halpaleipää ja sulatejuustoa. Mehuakin vielä, ylellisyystuote. Meistä kahdesta tämä muheampi syö rutkasti kalliimmin. Tosin löysin hyvin halpaa kiisseliä, hinta mukavasti 1,309e. Joka sekin kirpaisee tietenkin, mutta kun katsoo kun toiset viereisellä mittarilla tankkaavat irvistellen bensaa, ja sitten taas vilkaisee omaan mittariin joka on antanut kahdella kympillä sen 15 litraa... Optimismia, optimismia.

No, keskiviikkona päästiin korjaamolta. Josta kirjoittivat muhean laskun. Kaikkea kummaa tosin oli ehtinyt tapahtua; radio oli lakannut toimimasta, akku oli tyhjä ja joutuivat hinaamaan meidät pihasta ulos (voi kyllä, Ruttis hinattiin korjaamolle ja korjaamolta ulos..). laturin hihna aiheuttaa jonkinlaisia päänsärkyjä, tarvitsisimme uuden, mikä puolestaan tarkoittaa jälleen reissua motonettiin.
Ja jäähdytinnesteet! Kuuluisiko autossa ollakin jotain sen suuntaista..? :D Kuten tässä tuli havaittua, ei meillä ollut sitä _lainkaan_.

Mutta en ole vielä päässyt edes hassuimpiin vikoihin. Tai no, nyt pitää vähän verrata kengityspuolen juttuihin. Kun eihän oikeasti suorajalkaista hevosta ole olemassakaan, kun oppii katsomaan anatomiaa oikein oppikirjasta. Mutta niin sen täytyy käytännössä mennä, että poikkeamat on pelkkää yksilöllisyyttä, jos ei se rakenne rasita tai aiheuta jotain ongelmia.
Niin että minä en rakasta peltilehmääni hauku vialliseksi kunhan kulkee eteenpäin!

Meillä nimittäin on vaihteet vähän hassusti... Korjaajalle terveisiä, ethän sattunut laittamaan kakkosta kolmosen paikalle ja päin vastoin?!
Mutta hei. Ei me niin tarkkoja olla. Alkuun vähän ihmetytti se moottorijarrutus kakkoselta kolmoselle mennessä. Ja liikkeellelähtöjen vaikeus; alan itseasiassa olla vakuuttunut että meidän ykkönenkään ei ole ihan ykkönen vaan jonkin sortin puolitoista.
Vaihteet olisi kepukkaan kirjattuna järjestyksessä tylsästi 1, 2, 3, 4. Sen lisäksi meillä on vaan pakki. Mutta nyt ne onkin uniikisti, kun tuota järjestystä seuraa, tähän malliin; 1.5, 3, pikkukakkonen, 4. Tosin pikkukakkosella lähtee paremmin liikkeelle kuin "ykkösellä". Pitää vielä vähän tutkailla.
Näin tekee Danin rengas&huolto.

No, Ruttis vietti vähän laatuaikaa taas huoltsikoilla ja yleisen hellimisen kohteena; nyt on taas renkaissa ilmaa, jäähdytysnesteet kohdillaan kuten kuuluu... Ja uutta maalia! Varovaisesti tuli sudittua etupuskuri taivaansiniseksi, vähän vihreää pientä raitaa eteen, vetokoukkuun väriä ja kiisselitankin korkki. Tästä se värittyy! Varmaan hippipakut puhkeaa kukkiin näihin aikoihin. Tosin minä en itsekään tiedä, mitä värejä tähän alkaa tipahdella. Punaista maalia olisi tarkoitus metsästää, tuli sellainen tunne.

Ainiin, ajoihan joku jo meidän peräänkin! Siinä ei hirveän suurta dramatiikkaa ollut pienistä nopeuksista johtuen. Yritin lähteä liikkeelle "ykkösellä" (joka vaatii kumman paljon moottorin huudatusta ollakseen ykkönen, hmm?) ja sehän sammahti kun huudatin vain kohtuullisesti enkä julmasti, kuten kuuluisi. Tuntui hassu pieni "pumpsis" ja kuului tööttäys. Sitten vasta koin sen ahaa-elämyksen että meihinhän osuttiin. Heei..!
Se oli risteyksessä, josta sitten pujahdin valoista eteenpäin ja viereiselle bussipysäkille, jonne sitten se valkoinenkin auto ilmestyi.
Oli se ihan semmoinen hyytävä hetki hiipiä autosta pihalle tilannetta tarkastamaan. Paikalta löytyikin vain mukavan oloinen naiskuski ja ehjänä selvinnyt autonnenä.
Myöskin Ruttiksen puskurittomat pakarat selvisivät täysin vauriotta.

Tämmöistä tänne! :) Nyt sit etsimään maaleja ja aurinkoisia kelejä. Haluamme kääntää katseita vielä jonakin päivänä... ja blogin osoite tietenkin kylkeen ja taakse :D (ettei vaan tule vahingossakaan karattua peräänajopaikalta lopullisesti)